Joulukalenteri, Luukku 21: Lumihiutaleet saavat Britannian sekaisin

21 Jou

Saavuimme juuri hetki sitten Tunisiaan. Viimeinen vuorokautemme on ollut sekavaa, epätietoista ja ilmeisen tavallista brittimatkailua. No ei auta valittaa, meillä kävi kaikesta huolimatta erinomainen tuuri, että ylipäätään pääsimme tänne.

Aloitimme eilen matkamme lentokentälle jo hyvissä ajoin klo 10 jälkeen aamulla. Lentomme aikataulunmukainen lähtöaika oli vasta klo 18.30, mutta halusimme ottaa hyvin aikaa kentälle siirtymisiin yms. ihan vaan varmuuden varalta. Ja hyvä, että otimme. Jo pelkän matka lentokentälle venyi useammalla tunnilla ensin kadoksissa olevan kulkuneuvon ja myöhemmin tukossa olleen liikenteen ansiosta.

Lentokentälle päästyämme olivat lähtöselvitysaulat täynnä ihmisiä. Useimmat olivat nukkuneet lentokentillä jo yhden yön ja valitettavan monilla oli takanaan useampiakin. Omaankin lähtöselvitysjonoon heitä mahtui kymmenittäin. Kuuntelimme hämmentäviä tarinoita viimeisistä vuorokausista ja kaikesta siitä epätietoisuudesta, jossa nämä matkaajat olivat joutuneet elämään. Samalla meille selvisi, ettei lentoyhtiö, jolla me lentäisimme, ollut korvannut yhtään mitään edes useamman päivän odottelusta. Tässä vaiheessa toivoimme vain meidän lentomme onnistuvan.

Parin tunnin jonottelun jälkeen istuskelimme onneksemme jo lähtöaulassa liput käsissämme. Lentomme oli määrä lähteä 20 minuutin kuluttua, mutta meillä ei ollut mitään tietoa mille noin 100:sta portista meidän pitäisi mennä. Omassa lipussa ei lukenut tietoja ja näyttötauluilla ei edes koko lentoamme. Kysyttyämme info-tiskiltä meiltä vaan humoristisesti kyseltiin olemmeko edes oikealla lentokentällä?

No jälleen parin tunnin odottelun jälkeen tapahtui. Lentomme näkyi viimein näyttötauluilla ja pääsimme lopulta astumaan koneeseen sisään. Sitten alkoi pitkästyttävä odotus. Saimme kuulutuksen, että kentän kiitorata on suljettu ainakin seuraavien parin tunnin ajaksi. Hetkeä myöhemmin saimme puhelimien välityksellä tietoa, että koko kenttä on suljettu ja seuraavat lennot lähtevät vasta 12 tunnin kuluttua. Onneksemme lentohenkilökuntamme halusi saada lähtöluvan jo valmiina olleelle koneelle tavalla tai toisella.

Useamman tunnin epätietoisen pompottelun sekä paikallaan koneen sisällä istumisen jälkeen näimme valoa tunnelin päässä. Olimme ilmeisesti saaneet lähtöluvan, mutta ennen sitä olisi hoidettava vielä jäänestot siipiin. Lohdullisen uutisen kuultuamme ehdimme ilahtua. Yleensä kyseiseen operaatioon ei kulu Suomessa kuin lyhyt hetki. No, tämähän ei onneksi ole Suomi, sillä täällä koko touhuun saatiin kulumaan reippaat kaksi tuntia (Asia keräsi muuten kanssamatkustajiltamme valtavasti mielenkiintoa, he kun eivät olleet moista koskaan kokeneet. Suuri kokemus siis tuo jäänesto!).

Lopulta yli 5 tuntia koneen sisällä istuttuamme olimme valmiit lähtöön. Tarjoiluja meille ei ollut missään vaiheessa jaettu ja jossain vaiheessa ilmastointikin päätettiin ottaa pois päältä. Ihmiset ympärillämme alkoivat hiljalleen kääntyä huulta heittävistä hymyveikoista, närkästyneiksi riitapukareiksi.

Olimmekin saaneet hyvän esimerkin siitä kuinka sekaisin koko Britannia menee muutamasta lumihiutaleesta. Todellisuudessa keli oli ollut koneeseen istumisestamme asti nimittäin kirkas, hyvä ja muutenkin kuin varsin normaali talvipäivä Suomessa. Ilmeisesti täällä ei tällaiseen ole kuitenkaan varauduttu ja omaa surullista tarinaa vahvistaa hyvin se, että kenttähenkilökunta lakaisi lunta kiitoradoilta lumilapioilla 10 hengen ryhmässä – emme oikeen tienneet olisiko pitänyt itkeä vai nauraa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: