Joulukalenteri, Luukku 19: Matkaan parisuhteessa

19 Jou

Aina silloin tällöin meiltä kysellään matkustamisesta parisuhteessa. Olemmeko riidelleet, miten edelleenkin siedämme toisiamme ja onko ylipäätään ollut hankalaa? Totuus asioista tulee julki nyt.

Ensimmäinen kuukausi ja ensimmäiset viikot matkastamme ovat olleet raskaimpia tämän asian saralla. Matka oli meille ensimmäinen yhteinen ja muutenkin seurusteltuamme verrattaen vielä vähän aikaa, alussa riitti enemmän keskusteltavaa. Voidaan myöskin sanoa, että jo pelkkä aloituskaupunkimme, Delhi, sekä suuri osa näkemäämme Intiaa tuli voimakkaasti kasvoillemme aiheuttaen varmasti ylimääräisiä jännitteitä.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen emme sitten olekaan riidelleet kunnolla koko vuonna. Olemme oppineet puhumaan ja sanomaan mielipiteemme suoraan. Välillä toki tunteet kuohahtavat, mutta sehän ei ole tavallisuudesta poikkeavaa.

No mikäs sitten on ollut hankalaa? Luulemme, että hankalinta on luonnollisesti ollut se kun toinen on kipeä tai toista ei vaan huvita. Silloin kun toinen makaa sängyllä ja toinen haluaisi liikkua tulee tilanne, jossa usein lempeät sanat vaihtuvat hieman raskaampiin. Useamman päivän pienikin sairastelu taas väistämättä laskee molempien fiilistä, vaikka onneksemme suurimman osan sairasteluista olemmekin onnistuneet suorittamaan yhtäaikaisesti.

Kun taas vertaamme muuten kokemaamme vaikkapa aikaisemmin omillamme ja yksinämme tekemiin matkoihin on helppo huomata muita selviä eroja. Konkreettisin näistä on tietysti ihmismäärä, joihin olemme tutustuneet, sillä yksin matkatessamme olisimme tutustuneet ehkä puolessa tai kolmasosassa tästä ajasta vastaavaan määrään ihmisiä kuin nyt tällä matkalla. Tähän vaikutti etenkin se, että suurimmassa osassa Aasiaa oli yhtä edullista nukkua kahden hengen huoneessa kuin dormissa, emmekä yksityisemmän vaihtoehdon valittuamme tutustuneet muihin matkaajiin niin usein kuin muuten ehkä olisimme. Emme myöskään saaneet aivan niin paljoa ”juttuseura-aloitteita” ympäristöstämme, sillä pariskunnille harvoin tullaan juttelemaan samalla tavalla kuin yksin matkaaville ihmisille.

Myös kielitaito on kehittynyt vähemmän kuin ehkä yksinään tehdyillä matkoilla. Vaikka toki pääsimme molemmat espanjan kielessä huimasti eteenpäin, olisi merkittävästi enemmän kehitystä tapahtunut, jos olisimme joutuneet puhumaan sitä koko ajan. Sama koskee tietysti myös muita matkallamme käyttäneitä kieliä.

Viimeisenä on kuitenkin sanottava se ehdottomasti positiivisin asia yhdessä matkaamisesta tällä kyseisellä reissullamme. Olemme matkanneet hyvän osan ajastamme hieman hankalemmissa kohteissa/olosuhteissa, eikä reissaaminen ole todellakaan ollut aina kivaa saati helppoa. Mahdollisuus puhua omaa äidinkieltä ja purkaa tunteita välittömästi onkin luonut koko matkan ajaksi eräänlaisen ”koti kulkee mukana” –fiiliksen ja se on ollut korvaamatonta. Tuskin olisimme edes koko reissusta selvineet ilman toisiamme. Koti-ikävä ja aikainen kotiinpaluu tai masennus olisivat helposti voineet olla todennäköisempiä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: