Joulukalenteri, Luukku 11: Machu Picchu

11 Jou

Kolmen päivän uurastus ja useiden kymmenien kilometrien trekkailu tuntui kropissamme. Olimme nähneet viime kevään mutavyöryjen tuhot ja saapuneet vihdoin määränpäähämme Aguas Clienten turistikaupunkiin. Enää olisi vuorossa viimeisen päivän rutistus ja itse Machu Picchu.

Varmistaaksemme kiipeilylupamme Machu Picchun taustalla komeilevalle Huayna Picchulle, oli meidän herättävä kello neljän aikaan viimeisenä aamuna. Mukavuuden vuoksi koko kaupunki oli juuri tuolloin sähkökatkon alla ja saimme pakata tavaroitamme pelkän fikkarimme avulla. Puolituntia myöhemmin talsimme jo keskellä pimeyttä. Oli edessä viimeinen 450 metrin nousu Machu Picchun sisäänpääsylle.

Jalat väsyneinä edellisten päivien trekkailusta sekä etenkin ylimitoitetuista kantamuksistamme kuljimme hitaasti kohti lippujen tarkastusta. Välillä hengästytti, nopeammat juoksivat ohitsemme ja yleinen väsymys vain otti päähän. Eteenpäin oli kuitenkin päästävä ja ennekaikkea ylös – ainakin ennen kuin ensimmäiset laiskat bussikyytiläiset saapuvat. Onneksemme 50 minuuttia myöhemmin kaikki tekemämme palkittiin. Saavuimme jonolle kymmenensinä ja olimme samalla varmistaneet kiipeilylupamme.

Ovien avauduttua perulaisen kellon mukaan lähes ajoissa, klo 06.08, pääsimme sisään ja meitä odotti retkemme hintaan kuulunut turistikierros. Näimme samalla ensimmäiset silmäyksemme Inka-kaupungista ja olihan se vaikuttava. Tarkennuksena ehkä sanottakoon, ettei ne pelkät rakennukset vaan se koko ympäristö. Aamun tunteina nopeasti muotoaan ja korkeuttaan muuttaneet pilvet loivat alueelle tunnelmaa. Valonsääteet rakoilivat pilvien välistä ja kaikki oli jotenkin niin fantasiaelokuvamaista. Suurimmat väkijoukot olivat vielä saapumatta.

Turistikierroksen loputtua olimme entistä väsyneempiä. Useimmat oppaamme tarinat olivat olleet tylsiä ja vastaanottoasteemme lähes pakkasenpuolella. Jotenkin tunsimme silti olomme paremmiksi kuin ne juuri nyt pelkillä junalipuilla paikalle saapuneet. Tunsimme ansaitseemme paikkamme täällä. Istahdimme alas ja kyselimme itseltämme miten ihmeessä jaksaisimme vielä kiivetä ylös Huayna Picchulle?

Pienen nurmikoilla makailun jälkeen sisuunnuimme. Tänne asti oli tultu ja loputkin oli nähtävä. Huayna Picchulle kulkevan jyrkän reitin oli kerrottu olevan pelottava ja soveltumaton korkeanpaikankammoisille, mutta se ei nyt kiinnostanut. Onneksemme kaikki osoittautui lopulta paljon luultua helpommaksi.

Ylhäällä meitä odotti kaunis lintuperspektiivin näkymä Machu Picchulle. Istuimme paikallamme lähes tunnin ja ihailimme ympäristöämme. Jälkeenpäin katsottuna yksikään ottamamme kuva ei antanut oikeutta sille näkymälle, mutta niin kait se aina vähän on. Tästä huolimatta olo siellä ylhäällä oli yhdellä sanalla kuvattuna vapautta.

Palattuamme takaisin käväisimme vielä nappaamassa tunnusomaisimmat valokuvat paikan vartiotornilta ennen varsinaista palaamista turistikaupunkiin. Olimme nähneet jälleen yhden seitsemästä modernin maailman ihmeestä. Enää kaksi jäljellä.

Lisää kuvia:

Peru – Machu Picchu
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: