Joulukalenteri, Luukku 8: Viidakon elämää ja tuhottomasti hyttysiä

8 Jou

Vaihdoimme nopeasti Bolivia korkeat ylängöt Amazonian sademetsiin tai tarkemmin sanottuna eräänlaisiin kosteikkoihin, Pampasiin. Olimmehan jo Brasiliassa päättäneet, että varsinaiset Amazon-retket toteutamme Boliviassa ja nyt vihdoin oli meidän aikamme suunnata jahtaamaan alligaattoreita, jokidelfiinejä sekä kuristajakäärmeitä.

Reissumme alkoi parikolmituntisella veneajelulle pitkin viidakkojokia. Jo ensimmäisten metrien aikana näimme alligaattorien kiiluvia silmiä, vaaleanpunaisia jokidelfiineitä, sadoittain joen rantamille kuivattelemaan nousseita kilpikonnia sekä useampiakin erilaisia lintuja. Silloin tällöin pysähtelimme katsastelemaan vaikkapa hetkeksi pinnalle noussutta Suokaimaania tai rannalle kerääntyneitä maailman suurimpia jyrsijöitä, Vesisikoja, mutta kirjaimellisesti tuhannet ympärillämme pörränneet hyttyset kannustivat jättämään totaalliset pysähtymiset minimiin ja jatkamaan matkaa tuulenvireen pitämiseksi mieluiten ihan kunnon vauhdilla.

Majapaikallemme päästyämme oli edessä suuri yllätys. Olimme kuvitelleet tulleemme keskelle alkukantaisinta luontoa, mutta yhtäkkiä puhelimme piippasi tekstiviestin merkiksi: olimme saaneet viestin kotisuomesta. Hämmästelimme hetken, mutta ei kai se auttanut kuin hyväksyä, emme olleet päässeet täälläkään televiestintävälineiden tavoittamattomiin. Illan hämärryttyä ja palattuamme takaisin yölliseltä veneretkeltämme katsomasta alligaattoreiden silmien heijastuksia tilanne muuttui vieläkin absurdimmaksi, kun viereisessä juutalais-majapaikassa alkoi biletys. Ilmeisesti kolmen vuoden armeijan jälkeen viidakon keskellekin on tultava bailaamaan. Todellinen luontoelämys, eikö vain!

Seuraavana päivänä oli tiedossa Anakondan metsästystä. Lähdimme kohti eräänlaista peltoa, jossa oli vettä noin polviin asti. Tuhannet hyttyset seurasivat meitä, kun kumpparit jalassa kahlasimme läpi heinikkoa. Näimme noin puolitoistametriä ympärillemme ja yritimme katsastaa, jos löytäisimme anakondan (tai vastaavasti esimerkiksi vihreän mamban) jostain jaloistamme. Samaan aikaan yritimme heinistä repimillämme vihdoilla pitää ympärillämme pörränneet hyttyset loitolla. Ne kun eivät luovuttaneet tehokkaimpienkaan hyttysmönjien edessä. Varmuuden vuoksi olimme myös vuoranneet itsemme kunnon kuoriasusteilla, sillä ensimmäisen päivänä hankitut noin 200 hyttysen puremaa (/hlö) olivat opettaneet että nämä hyttyset purevat tehokkaasti myös useamman tavallisen vaatekerroksen läpi.

Hetken Anakonda-metsästyksen jälkeen koko juttumme alkoi saada melkoisen farssin elkeet. Jouduimme ylittämään joen, jonka jälkeen mikään vyötärön alapuolelta ei ollut enää kuivana. Tyhjentelimme kilpaa kumppareistamme vettä, vaikka onnekkaimmillahan tietysti oli kumppareiden pohjissa jo valmiit reiät veden luonnollista poisvirtausta varten. Tämän lisäksi taivaalta alkoi sataa rankkasaateen omaisesti ja valitettavasti edes se ei riittänyt viemään hyttysiä minnekään, vaan jatkoimme heinikon seassa etsintää nyt kaikki paikat märkinä sekä hyttyset että sade kintereillämme.

Parin kolmen tunnin hyvin epämukavan anakonda-operaation jälkeen otimme ilolla vastaan paluun viidakkomajapaikkaamme. Olimme nähneet kaksi kuollutta anakondaa sekä yhden kuolleen alligaattorin, mutta se ei nyt kiinnostanut. Halusimme märät vaatteet pois päältämme ja suihkuun. Virhe! Suihkuun mennessämme kaikki hyttyset kävivät kimppuun ja.. lopputuloksen voi arvata!

Seuraavana päivänä oli enää vuorossa piranja-kalastusta sekä jokidelfiinien katselua. Tällä kertaa keli oli huomattavasti edellispäivää parempi ja jostain syystä pörriäisikään ei ollut aivan yhtä valtavasti ympärillämme. Delfiineitä näkyi hyvin, mutta kuvien ottaminen niistä oli mahdotonta. Suurien hyppyjen sijaan niistä näki yleensä ainoastaan pienen osan päälakea ja senkin usein hyvin kaukaa.

Siirryttyämme kalastelun pariin päästiin jälleen todistamaan, että kyllä ne Suomalaiset osaa. Kirsi nappasi ylös ensimmäisen piranjan hyvinkin nopeasti ja kun vielä lopulta se jäi koko porukkamme ainoaksi, oli aihetta ylpeyteen. Valitettavasti kala oli liian pieni syötäväksi ja jouduimme päästämään sen karkuun, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Tunnin kestäneen kalastuksen jälkeen lähdimme hiljalleen paluumatkalle. Koko porukkamme olisi ollut valmiina palaamaan jo hyvin paljon aikasemminkin, sillä useimmat meistä olivat varpaista korviin asti täynnä hyttysen puremia. Olisi ollut hauskaa ottaa ennen ja jälkeen kuvat jokaisen retkeläisemme naamoista ja olisitte ehkä saaneet käsityksen siitä kuinka paljon niitä hyttysiä ympärillämme riehui. Voimmekin varoittaa muita sadekaudella kyseiselle alueelle suuntaavia, että paikalliset turistioppaatkin olivat helisemässä kaiken tuon keskellä. Olo oli kuin mehiläistarhurilla, joka kerää hunajaa talteen, ilman suojavälineitä.

Lisää kuvia:

Bolivia – Rurrenabaque
Mainokset

Yksi vastaus to “Joulukalenteri, Luukku 8: Viidakon elämää ja tuhottomasti hyttysiä”

  1. Visa joulukuu 8, 2010 klo 6:59 am #

    Mukavaa seutua! On aika järeä selkäranka tuolla anakondalla… 😮

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: