Quito – viikko paikallisessa perheessä

13 Lok

Panaman kanaalin sekä yhdysvalloissa etsintäkuulutettujen suosikkipiileskelypaikan, Bocas del Toron, nähtyämme lensimme vihdoin uudelle mantereelle, Etelä-Amerikkaan. Maitse kulkeminen Panaman ja Etelä-Amerikan välillähän on vielä toistaiseksi mahdotonta ja vaikka mahdollisuutena oli myös kehuttu viikon laivamatka Panama Citystä Cartagenaan, päätimme tällä kertaa jättää sen väliin ja lentää suoraan Ecuadoriin.

Quitoon saavuttuamme meitä odotti viikko meille poikkeuksellista reissuelämää, sillä asustelimme paikallisessa perheessä Kirsin Ranskassa aikanaan tapaaman ystävän, Amalian, luona. Saapuessamme Amalia oli kuitenkin vielä Argentiinassa lomailemassa, mutta onneksi hänen äitinsä oli meitä lentokentällä vastassa ja pääsimme heti tutustumaan paikalliseen vieraanvaraisuuteen.

Ensimmäiset päivät olivat täyttä juhlaa. Söimme aivan liian monta kertaa päivässä todella monipuolisia ja herkullisia aterioita, joita joko emäntämme tai hänen kodinhoitajansa valmistivat. Saimme nauttia juustoista, hedelmistä, tuoreista mehuista sekä kunnollisesta kalasta ja otimme varauksetta vastaan lähes kaiken mitä tarjottiin. Siinä sivulla puhuimme politiikasta (+ monista muista kielletyistä aiheista) ja pääsimme nopeasti kärryille mitä Ecuadorissa ja koko Etelä-Amerikassa tapahtuu.

Kun Amalia vihdoin itse saapui eivät puheenaiheet vaihtuneet millään tavalla. Olimme oppineet, että koko perhe oli työskennellyt vahvasti politiikan ympärillä ja voimakkaita mielipiteitä tuntui riittävän. Pääsimme myös kertaamaan kunnolla Suomen poliittista järjestelmää, kun saimme kertoa monista meidän kotonamme vallitsevista asioista ja vastailla useisiin kiperiin kysymyksiin.

Koko viikko osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi perehdytykseksi paikalliseen ajatusmaailmaan. Saimme hyvän ymmärryksen alueella vallitsevista ennakkoasenteista ja kulttuurin tuomista taakoista. Harvoinpa näistä asioista Suomen mediassakaan puhutaan, kun täältä kantautuvat uutiset tuntuvat painottuvan lähinnä kriisitilanteisiin. Ja vaikkei kaikki kuultu välttämättä ollut yksipuolisen oikeata tietoa, on meidän tulevaisuudessa helpompi ymmärtää esimerkiksi sitä minkä takia eräillä paperiyhtiöillä saattaa olla hienoisia etabloitumisongelmia Etelä-Amerikassa.

Pari pientä faktaa Ecuadorista:
1. Ecuadorissa vaihtuu presidentti lähes vuosittain ja on harvinaista, että maan johtaja pysyisi samana edes luonnollisen virkakautensa loppuun.
2. Maan ehdottomasti luetuin sanomalehti on rikoslehti, joka näyttää etusivullaan mm. väkivaltaisia kuvia kuolleista ihmisistä. Kuvitelkaa siis, jos Suomessakin Hesarin sijasta kotiin pamahtaisi joka aamu Alibi – tosin vain satakertaa väkivaltaisemmilla uutisilla ja kuvilla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: