Reissuväsymystä ilmassa

10 Lok

Hondurasiin päästyämme oli edessämme tämän matkamme viimeisin maya-kaupunki, Copan Ruinas. Se onnistuikin Tikalin pettymyksen jälkeen olemaan jälleen yksi visiitin arvoinen kohde, josta ehkä saatte parhaimman käsityksen vain tutustumalla sieltä ottamiin kuviimme. Raunioiden lisäksi Honduras – sen enempää kuin Nicaragua, Costa Rica tai Panamakaan – ei valitettavasti kuitenkaan tarjonnut oikein mitään meitä kiinnostanutta ja tahdoimme jatkaa vain nopeasti eteenpäin. Onkin ehkä hyvä aika kirjoittaa ja kertoa hieman meitä viime aikoina vaivanneesta olotilasta: reissuväsymyksestä.

Olemme jo hetken aikaa ehtineet potea pienoista reissuväsymystä. Uusien ”ahaa”-elämysten kokeminen on vähentynyt huomattavasti ja useat eteentulevat nähtävyydet ovat alkaneet vaikuttaa toinen toisiltaan. On vaikeaa löytää enää samanlaista mielenkiintoa vuorista, vesiputouksista tai hiekkarannoista ja vaikka erilaiset kulttuurit tekevätkin eroja alueiden välille, on usein mielenkiinto niihinkin tutustumiseen hyvin rajallista.

Toisaalta olemme alkaneet metsästää yhä spesifimpejä asioita. Kun alkumatkasta Borneon saarella tapasimme valtavasti maailmaa kolunneen tanskalaisen matkailujournalistin ja kuulimme hänen tulleen saarelle ainoastaan katsomaan erästä hyvin harvinaista kukkasta, luulimme kaverin kadottaneen jotain. Nyt puolivuotta myöhemmin juoksimme jo itsekin sormenpään kokoisen sammakon perässä, jonka sattumalta omatoimisesti löydettyämme olimme räjähtää ilosta.

Reissuväsymykseen kuuluu tietysti muutakin kuin nähtävyysähkyä. Ainainen tappelu sopimuksista ja omien oikeuksiensa puolustaminen ovat vieneet voimiamme. Olemme onnistuneet matkallamme tapaamaan varkaita, huijareita, keinottelijoita ja monia muita yhteiskuntien ylpeydenaiheita, joiden kanssa asiointi on alkanut hiljalleen riittää. Joku tietysti voisi sanoa, että ”relatkaa vähän, niin on helpompaa”, mutta jotenkin vain emme osaa. Ehkä se johtuu rajallisesta budjetista, kotikasvatuksesta tai ehkäpä jopa siitä, että haluamme taistella vastaan ”turistia voi huijata ja häneltä voi varastaa” –mentaliteettia säästääksemme meidän jälkeen tulevat vastaavalta.

Siirtyminen Aasiasta Latinalaiseen-Amerikkaan on myös tuonut oman ylimääräisen epämukavuustekijänsä yhtälöön. Sen lisäksi, että täällä on huomattavasti kalliimpaa, on kulttuuri ehkä kauempana omastamme kuin Aasiassa. Paikalliseen macho-kulttuuriin tottuminen ei ole lähellekään yhtä helppoa ja usein miellämme paikalliset tavat huomattavan röyhkeiksi ja julmiksi – ihan mihin muuhun alueeseen verrattuna tahansa. Vaikka jonossa etulijoita on riittänyt kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti kaikkialla päin maailmaa, on aasialainen epäsuoruus/kohteliaisuus ollut meille miellyttävämpää kuin latinalainen suoruus/kohteliaisuus.

Myös turvattomuuden tunteemme on lisääntynyt. Näissä Yhdysvaltain talousmahdin turvaavissa maissa, kun on otettu oppia isosta pohjois-naapurista paljossa muussakin kuin rikkauden epätasaisessa jakautumisessa. Aseet, huumeet ja kaikki näiden mukana tuomat lieveilmiöt ovat muuttaneet lähes jokaisen suurkaupungin ilmettä. Täältä löytyvät maailman pelätyimmät jengit, vaarallisimmat kaupungit ja suurin riski joutua kaiken tämän keskelle. Jos palkkamurhaajan voi ostaa 20 yhdysvaltain dollarilla, on jokin mennyt pieleen, eikö vain?

Valtaosa turisteista onneksi säästyy näiltä ääriteoilta tai jopa kaikelta siltä minkä takia matkavakuutuksia otetaan. Silti jo pelkkä turvattomuuden tunteen kokeminen on rankkaa ainakin pidemmän päälle. Se, että voisimme lähteä majoituksestamme kauppaan ilman lukuisia varotoimia, on luksusta, johon meillä ei juuri ole ollut varaa. Emme tiedä sitten olemmeko oppineet arvostamaan omaa elämäämme enemmän vai kenties tulossa vain vanhoiksi ja tylsiksi.

Älkää silti ymmärtäkö väärin. Emme ole kaiken suhteen negatiivisia ja matka on ollut edelleenkin aivan mieletön kokemus. Olemme vain tällä hetkellä hieman väsyneitä. Ohitamme tällä tekstillä nyt kaikki loput väli-amerikan maat – Nicaraguan, Costa Rican sekä Panaman -, vaikka pysähdyimmekin niissä kaikissa ja onnistuimme näkemään ihan mukavasti maiden pääturistikohteita. Kuvien määrästä voitte kuitenkin päätellä, ettei kovinkaan moni niistä ylittänyt edes haluamme nostaa kameraa esille. Seuraavaksi kirjoittelemme Etelä-Amerikasta. Toivottavasti se tuo tullessaan paljon uutta ja mielenkiintoista =)

Lisää kuvia:

Panama
Mainokset

2 vastausta to “Reissuväsymystä ilmassa”

  1. Jartsa lokakuu 28, 2010 klo 11:01 am #

    Hei,

    Jaksamisia reissun loppupuolelle! Toivottavasti nahdaan vuodenvaihteen tienoilla!! Kayttaytykaa hyvin toisianne kohtaan! 🙂

    • Mikko ja Kirsi marraskuu 4, 2010 klo 3:56 pm #

      Tack, kyl tää taas iloks on muuttunu =D Terkkuja Patagoniasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: