Piikikkäitä ihmeitä

16 syys

Meksiko Citystä matkamme jatkui etelään kohti Oaxacaa. Tämä reilun kuuden tunnin bussimatkan päässä sijainnut suosittu turistikohde tarjosi hyvän välipysähdyksen etelään matkaavalle sekä tietysti mahdollisuuden tutkia lukuisia erilaisten ilmavirtojen alueelle muodostamia luonnonihmeitä, kaktuksia.

Matkalla Pueblosta Oaxacaan pystyimmekin hyvin huomaamaan kuinka piikkikasveja alkoi hiljalleen ilmestyä joka puolelta. Useimmat niistä olivat ulkonäöltään niin erikoisia, ettemme edes tienneet sellaisia olevan olemassa. Kokoluokkakin oli hyvin hämmentävä. Siinä missä Suomessa oli tottunut ruukkukasvien kokoisiin, oli täällä hyvä osa kasveista puiden korkuisia. Välillä kaktuspuiden muodostamia tiheikköjä saattoikin erehtyä luulemaan havumetsiksi, mutta tarkempi tiirailu paljasti totuuden.

Oaxacaan saavuttuamme olikin ainoa ongelmamme selvittää missä voisimme parhaiten tutustua erilaisiin kaktuksiin. Varsinaiseen Meksiko Cityn ja Oaxacan välimatkalle osuneeseen kaktusrikkaimpaan alueeseen, kaktusmetsään, vierailu oli nimittäin tehty todella hankalaksi ilman omaa autoa ja olimme suosiolla päättäneet jättää sen väliin. Onneksemme tietoa etsiessämme törmäsimme nopeasti Oaxacan oman kasvitieteelliseen puutarhan mainokseen, joka tuntui olevan ratkaisu ongelmaamme.

Kasvitieteellinen puutarha ei sekään ollut kuitenkaan mikään maailman helpoin paikka vierailla. Sisään pääsi ainoastaan ohjatussa ryhmässä, eikä vuorokaudessa ollut kuin yksi ryhmä ulkomaalaisille sekä kaksi ryhmää espanjankieltä taitaville. Ensimmäisenä päivänä vierailemisesta ei tullutkaan mitään, kun tietämättöminä tiukoista aikatauluvaatimuksista saavuimme sisäänpääsyportille 20 minuuttia myöhässä. Seuraavana päivänä meillä oli taas mahdollisuus osallistua ainoastaan paikallista kieltä puhuvien ryhmään ja niinpä ei auttanut kuin päättäväisesti lähteä hablaamaan espanjaa.

Itse kierros menikin espanjaa ainoastaan muutamia viikkoja opiskelleelta Mikolta paria pikku-detailia lukuun ottamatta täysin ohi, mutta onneksi Kirsi pystyi tulkkaamaan tärkeimpiä pätkiä. Useimmat ryhmänvetäjän tarinat olivat kuitenkin aivan täyttää roskaa ja niinpä loppuen lopuksi ymmärtämättömyys ei juuri haitannut vaan keskityimme lähinnä valokuvaukseen. Kuvattavaa ja kummasteltavaa alueella riittikin ja tässä esimerkkinä yksi linssiimme osunut erikoisuus, tuhat-vuotias jättiläinen.

Oaxacaan saavuttuamme oli meillä alun perin ollut muutakin mielessämme kuin kaktukset. Lähistöltä löytyneet tunnetut turistikohteet (kuuma lähde, Hierve el Agua, sekä Monte Alban rauniot) olivat olleet myös osasyitä tänne saapumiseen. Hetken paikan päällä kohteita tutkittuamme päädyimme kuitenkin luopumaan molempien näkemisestä. Paikalliset viranomaiset kertoivat nimittäin, ettei ensiksi mainittua kohdetta kannattaisi käydä katsomassa alueella parhaillaan olleiden levottomuuksien takia ja raunioita meillä olisi taas edessämme aivan riittämiin tulevissakin kohteissamme. Kaktukset nähtyämme jatkoimmekin matkaamme eteenpäin.

Lisää kuvia:

Meksiko – Oaxaca
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: