Vesiputouksia ja viimeisiä mietteitä Vanuatusta

5 Elo

Viimeiset päivät Tannalla kuluivat, uskokaa tai älkää, lomaillessa! Samalla tuli todettua, ettei tämä paikallaan pysyminen ollut tehty aivan meitä varten. Tylsää tuli jo toisena päivänä, mutta etukäteen buukattujen lentojen takia ei auttanut kuin odottaa. Siellä sitten istuskeltiin viitisen päivää telttailemassa sinänsä ihan huikeissa näkymissä, jyrkänteen reunalla. Kun lentopäivä vihdoin koitti, olimme kuitenkin innokkaasti vaihtamassa maisemia.

Seuraavana kohteena oli Vanuatun kehittynein saari Efate, jossa myös maan pääkaupunki Port Vila sijaitsee. Saaren tärkeimmät turistikohteet olivat keskiosassa sijaitseva vesiputous, Mele Cascade, sekä rannikoilta löytyvä sukeltaminen. Päädyimme kuitenkin tällä kertaa tyytymään pelkän vesiputouksen seurailuun, mutta onneksemme siinäkin riitti näkemistä.

Vesiputoukset olivat nimittäin tämän matkan toisiksi upeimmat, heti Laosissa näkemiemme Kuang Si vesiputousten jälkeen. Erityisen hienot niistä tekivät viimeaikaisten rankkasateiden tuomat valtavat vesimassat, joiden ansiosta näkymät olivat lähes parhaimmillaan. Pääsimme jälleen kiipeilemään pitkin putouksia, eikä maisemissa ollut juuri valittamista. Selkeänä erona Laosiin oli kuitenkin muiden turistien mukana muodostunut ilmapiiri. Laosissa turistit olivat nimittäin pääosin pienellä budjetilla kulkevia nuoria reppureissaajia, kun taas Vanuatulla lähinnä työväenluokan australialaisperheitä, emmekä oikein tunteneet kuuluvamme tähän jälkimmäiseen joukkoon.

Vesiputousten näkemisen lisäksi emme kuitenkaan ehtineet tai oikeastaan jaksaneet tutkia saarta sen enempää. Aktiviteetteja toki löytyi tältäkin saarelta, mutta valitettavasti niiden kokemiseen tarvittaisiin asteen verran paksumpi lompakko. Yhteenvetona voimme kuitenkin sanoa, että Vanuatu oli kaikesta huolimatta todennäköisesti se paras valinta meidän kohteeksemme Tyynen valtameren saarivaltioista. Jo pelkkä Mt Yasurin näkeminen oli itse asiassa sinne matkaamisen arvoinen. Näkemistä kuitenkin olisi vielä ollut ja erityisesti ”land diving”-juhlien, joissa perinteiden mukaan heimojen miehet hyppivät itse luonnonmateriaaleista tekemillä köysillä benjiä, missaaminen oli harmillista.

Toisaalta onnistuimme myös kokemaan jotain sellaista mitä ei turistioppaissa lue – viitaten edellisessä tekstissä mainitsemaamme parranleikkuujuhlaan. Samoin World Cupin katsominen keskellä yötä 80 paikallisen kanssa Tannalla kylän ainoassa talossa, josta löytyi TV, jää varmasti mieleen. Kuvaruutu oli noin 16 tuumainen , mutta se ei Brasilia-Holanti pelin seuraamista haitannut ja tulipahan siinä taas kerran todistettua kuinka suuri urheilulaji on kyseessä. Olimme sitten Papualla tai Vanuatulla, oli Etelä-Afrikassa tapahtuneet pelit lähes ykköspuheenaiheet keskellä kehittymättömintä viidakkoakin. Miettikääpä sitä.

Lisää kuvia:

Vanuatu
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: