Länsi- ja Uusi-Papuan välisen rajan ylitys

9 Hei

Ensimmäisen Papuan seikkailumme jälkeen olimme todenneet, etteivät loput Indonesian puoleisen Papuan tai lähinnä Jayapuran lähistöllä sijaitsevista nähtävyyksistä enää kiinnostaneet meitä. Täältä oli nimittäin turha kuvitella löytävänsä alkeellisissa oloissa eläviä heimolaisia, eikä järvialuetta ympäröivä luonnonkauneuskaan jaksanut kiinnostaa meitä sen enempää. Vielä kun hintataso kaikessa turisteille suunnatussa oli törkeän ylihintaista, päätimme lähteä hieman suunniteltua aikaisemmin Papua Uusi-Guinean puolelle katsomaan, jos siellä olisi mahdollisuus nähdä jotain alkuperäisempää ja kiinnostavampaa.

Kuten järvelle matkaamisesta myös rajalle suuntaamisesta, oli kuitenkin aivan turha kuvitella löytävänsä mitään tarkempaa informaatiota. Matkaoppaassamme toki sanottiin, että matkan rajalle voisi toteuttaa niin julkisilla kuin yksityisilläkin ajoneuvoilla, mutta sen enempää meillä ei sitten tietoa ollutkaan. Helpoin tapa, vuokrata oma auto ja kuljettaja suoraan Sentanista, osoittautui kuitenkin hetken tutkimisen jälkeen melko kalliiksi vaihtoehdoksi. 80 kilometrin matkasta pyydetty lähes 50 euroa tuntui nimittäin niin korkealta, että päätimme välittömästi lähteä yrittämään matkantekoa pelkän paikallisliikenteen avulla.

Alkumatka Sentanista 26 kilometrin päässä sijainneeseen Abepuraan sujuikin varsin yksinkertaisesti. Kaupunkien läpi kulkenutta valtatietä kulki vähintään minuutin välein busseja, joiden käyttäminen oli käytännössä katsoen ilmaista. Yhdellä bussilla matkaa ei tosin voinut toteuttaa, mutta onneksi seuraavat bussit jatkoivat aina siitä mihin edellinen lopetti ja niinpä ennen kuin huomasimmekaan, olimme saavuttaneet ensimmäisen välietappimme.

Abepuraan saavuttuamme loppui kuitenkin informaatio rajan suuntaan kulkevasta julkisesta liikenteestä täydellisesti. Kyselimme asiaa bussikuskeilta, matkatoimistoilta, ohikulkijoilta ja vaikka keltä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän mitään siitä miten rajalle voisi matkustaa. Lähinnä saimme vain osaksemme naurua ja ihmetystä erikoisen määränpäämme johdosta. Hetken yritettyämme päätimmekin luovuttaa julkisen liikenteen suhteen ja suunnata vuokraamaan omaa autoa ja kuljettajaa. Hinta oli onneksi täältä ostettuna jo kohtuullinen (yht. 20 euroa) ja niinpä olimme lopputulokseen tyytyväisiä.

Loppumatka rajalle sujui varsin vauhdikkaasti oman auton takapenkillä istuessa. Maisemat ympärillämme olivat paikka paikoin hyvin kauniita ja samalla saimme varmistuksen siihen, ettei rajalle matkaavia julkisia kulkuvälineitä ollut juuri olemassa. Puolentoista tunnin matkalla vastaamme ajoi nimittäin vain yksi bussi, jonka senkin epäilimme kiiltävästä ulkokuoresta sekä suuresta koostaan päätellen olevan charter-palvelu.

Seuraavan jännitysmomentin rajalle matkaamiseen toikin alueelle mahdollisesti tarvittavat luvat. Suurimpaan osaan Indonesian puoleista Papuaa tarvitaan nimittäin paikallisten viranomaisten etukäteen myöntämä lupa, Surat Jalan, joka täytyy esittää passinsa lisäksi tarkastuspisteillä. Sotilasaseman lähestyttyä mietimmekin hieman pitäisikö meillä olla rajanylitysalueelle erityinen lupa, mutta onneksemme ainakaan meiltä sitä ei vaadittu. Sotilaat itse asiassa keskittyivät pikaisen passin vilkaisun jälkeen lähinnä vaan valokuvien napsimiseen sekä poseerailuun. Ilmeisesti meidän näköisiä rajanylittäjiä alueella ei liiemmin vielä tänä päivänä liiku.

Varsinaiselle raja-asemalle saavuttuamme olikin sitten sirkus edessä. Indonesian viisumimme oli nimittäin niin sanottua ”visa on arrival” – mallia, eikä niitä kuulemma suostuttu leimaamaan rajalla. Leimaus tulisi sen sijaan hoitaa poistumispäivän aamuna maksullisessa toimipisteessä itse Jayapuran kaupungissa, jossa emme olleet matkamme aikana edes käyneet. Olimme kyllä kuulleet vihiä asiasta etukäteen, mutta koska tämä informaatio oli jo pari vuotta vanhaa, toivoimme, että asia olisi ehtinyt muuttua. Olimme samalla myös vakuuttuneita, että tavalla tai toisella pääsisimme rajasta vielä yli, jos ei sitten muulla niin säälillä.

Raja-aseman pomon saavuttua paikalle tilanne selvitettiinkin meille oikein juurta jaksaen. Huomasimme kuitenkin pian, ettei asiassa oikeasti ollut mitään ongelmaa, sillä kyse oli – kuten kaikissa oikeusvaltioissa – vain oikeasta hinnasta. Hetken päästä 25 euron ”palvelumaksun” maksettuamme jatkoimmekin kohti Uuden-Papuan rajaa ilman ongelmia. On kuitenkin todettava samaista rajanylitystä suunnitteleville, että helpompi, halvempi ja kenties varmempikin tapa päästä rajasta yli on kuitenkin käydä ihan kiltisti Jayapurassa sijaitsevassa toimistossa hakemassa poistumisleima etukäteen.

Uuden-Papuan rajamuodollisuuksien ja paikallisen kauppiaan kanssa rajavyöhykkeellä suoritetun rahanvaihdon jälkeen olimmekin valmiita nousemaan jälleen paikallisbussin kyytiin ja suuntaamaan kohti tunnin ajomatkan päässä sijainnutta Vanimoa. Matka kaupunkiin sujui ilman ongelmia ja ikkunoista ulos katsoessamme arvelimme tehneemme hyvän valinnan tullessamme tälle puolelle saarta. Elämä täällä oli selvästi alkeellisemman näköistä ja lopulta Vanimon keskustaan saavuttuamme oli ympäristö kuin Afrikasta. Muutamaa rakennusta lukuun ottamatta oli kaupungin keskusta nimittäin vain yksi katu, jonka molemmilla puolilla sijainneiden puiden alle koko kaupunki tuntui järjestäytyneen. Astuessamme ulos bussista keskelle huomion valtatietä, olikin pala mennä kurkkuun. Kaupungin elämä tuntui nimittäin pysähtyvän kun valkoiset pienet muukalaiset saapuivat keskelle katua suuret rinkat selässään. Mieltämme askarruttikin se, mitäs seuraavaksi olisi odotettavissa?

Mainokset

3 vastausta to “Länsi- ja Uusi-Papuan välisen rajan ylitys”

  1. Johanna heinäkuu 9, 2010 klo 12:10 pm #

    Heippa!

    Aivan mahtava tämä teidän blogi. Löysin tämän ihan äskettäin. Hienoja kuvia ja kertomuksia matkoista. Olen itsekin kauppatieteiden opiskelija ja asun tällä hetkellä USA:ssa. Minulla on kova hinku päästä matkustamaan kunnolla. Ensi jouluna lähden Ecuadoriin ja valmistumisen jälkeen jonnekin reissuun, riippuen miten saan rahahommat järjestettyä! 🙂

    Tsemppiä teidän matkalle!!!

  2. Hasse elokuu 10, 2010 klo 11:14 pm #

    Aivan mahtava blogi, kiitos siitä!
    Kerrankin jotai mielenkiintosta luettavaa näiltä round the globe-hommeleilta kun ei se budjettikaan hivo pilviä. Erinomasta!!

  3. eeva syyskuu 25, 2013 klo 9:20 am #

    Halpa rajanylitys Jayapurasta:
    bemolla Kamp K pasaarista Koja kylään (6000 rupiaa). Koja kylästä ojek (50 000 r) yhteensä alle 5 euroa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: