Keskellä maailman kauneinta merimaisemaa

24 Kes


Palawanin saaren pohjoiskärjessä sijainneessa El Nidon rantakaupungissa pari päivää levättyämme oli aika vihdoin lähteä tutkimaan edessämme komeillutta maailman kauneimmaksi merimaisemaksikin tituleerattua Bacuit Archipelagoa. Saarten läpikäyminen tai tuttavallisemmin ”Island hopping” oli onneksemme tehty todella helpoksi, sillä lähes jokainen paikallinen yrittäjä tuntui järjestävän alueelle valmiiksi räätälöityjä pakettimatkoja omilla bangkoillaan. Ainoaksi ongelmaksi tuntui vain muodostuvan se, ettei paratiisiin matkustava pariskunta toivo seurakseen kymmentä muuta henkilöä, eikä budjettimme rajallisuus vastaavasti puoltanut yksityisreissunkaan järjestämistä. Niinpä hetken aikaa ongelmaa pohdittuamme päädyimme yllättävään ratkaisuun; vuokraamaan kaksipaikkaisen kajakin vuorokaudeksi käyttöömme.

Seuraavan aamun aloitimme aikaisin ja lähdimme melomaan kohti ensimmäistä noin 8 kilometrin päässä sijainnutta saarta. Alkumatka sujui varsin vauhdikkaasti, vaikkei vuokraamamme kajakki ollut rakenteeltaan kovinkaan optimaalinen näin pitkien merimatkojen kulkemiseen. Minuuttien kuluessa ja useiden turisteja pullollaan olleiden bangkojen ajettua ohitsemme alkoi matkanteko kuitenkin hiljalleen painaa. Minuutti minuutilta voimakkaammin paahtanut aurinkokaan ei tehnyt asiasta yhtään helpompaa, mutta onneksemme kahden ja puolen tunnin uurastuksen jälkeen palkintomme odotti ja saavuimme vihdoin Miniloc-saaren kahdesta kuuluisasta laguunista pienempään.

Paikka oli saapuessamme kuitenkin jo aivan täynnä turisteja. Bangkoja tuntui totta puhuaksemme olevan enemmän kuin lähtösatamassa, mutta onni onnettomuudessa oli se, etteivät bangkat niiden suuresta koosta johtuen pystyneet parkkeeraamaan itseään kuin vain laguunin pohjoisreunalle. Samalla laguunin eteläreunassa sijainnut yksinäinen pieni hiekkaranta oli jäänyt tyhjilleen aivan kuin meitä varten ja olimmekin enemmän kuin onnellisia pystyessämme ohjaamaan itsemme omaan rauhaamme saaden samalla idyllisen paikan pienelle piknikillemme.

Hetken päästä tilanne parani entisestään. Turisti-bangkat nimittäin käynnistyivät yksi toisensa jälkeen ja lähtivät jatkamaan valmiiksi räätälöityjä kierroksiaan. Noin 15 minuuttia myöhemmin olimmekin koko laguunin ainoat ihmiset ja pääsimme toden teolla nauttimaan luonnon kauneudesta. Meitä ympäröivät jyrkät ja korkeat kalkkikivikalliot olivat nimittäin vähintään yhtä upeita kuin Kiinassa vierailemamme kivimetsä, niitä ympäröinyt turkoosi meri taas ehkä kauneimman väristä vettä mitä olimme koskaan nähneet. Tähän kun vielä yhdisti tälle laguunille tyypilliset kapeat ja sokkeloiset kanjonit, voimme kertoa, että olo oli kuin olisimme eksyneet fantasiaelokuvaan. Seuraavan tunnin pyörimmekin vain laguunin sokkeloita pitkin kulkien alueille, jonne uskomme vain harvojen löytävän.

Paras oli kuitenkin vielä tulematta. Pienessä ja myöhemmin isossa laguunissa pyörittyämme olimme nimittäin saaneet yliannostuksen aurinkoa ja jouduimme tuskaisesti etsimään varjoisaa hiekkarantaa. Harmiksemme kaikki rannat tuntuivat vain olevan joko varattuja tai täysin vailla auringonsuojaa. Hetken etsimisen jälkeen laskemassa ollut vuorovesi alkoi kuitenkin hiljalleen paljastaa eteemme noin 5 metrin levyistä hiekkarantaa hyvin pienen, mutta samalla korkean saaren kyljestä. Niinpä meloimme kiireessä sen enempää empimättä kohti tuota saarta päästäksemme vihdoin armottomasti meitä polttanutta aurinkoa piiloon.

Tämä pieni ranta osoittautuikin sattumalta ehkä kauneimmaksi yksittäiseksi rantakohteeksi missä olemme koskaan käyneet. Kaukaa varsin vaatimattomalta näyttänyt hiekkaranta oli nimittäin aivan täydellisen romanttinen pakopaikka pariskunnalle, joka kaipasi itselleen omaa rauhaa. Siinä pehmeässä hiekassa, lämpimissä aalloissa, varjossa ja omalla saarella loikoillessamme eivät juuri maailman murheet painaneet. Tätä täydellisempää paikkaa oli vaikea pystyä edes kuvittelemaan.

Muutaman tunnin lepäilyn jälkeen oli kuitenkin väistämätön edessä ja jouduimme lähtemään takaisin majapaikkaamme. Reipas kaksituntinen melomismatka sujui tähän suuntaa onneksemme opitusta yhteisestä tahdista johtuen hieman vaivattomammin, vaikka yllämme loistanut aurinko oli edelleen lähes tappava. Majapaikkaamme päästyämme olimme kaikesta huolimatta rättiväsyneitä ja 300 millilitran aurinkovoidekulutuksestamme huolimatta palaneita aivan pikkuvarpaista korviimme asti. Jälkikäteen arvioituna emme oikein tiedäkään pitäisikö tätä suositella muille rauhaa etsiville pariskunnille vai ei. Toisaalta olimme tempauksemme avulla saaneet täydellisen oman rauhan (ei edes venemiehiä), löytäneet pienen paratiisimme ja vieläpä muita vaihtoehtoja huomattavasti halvemmalla, mutta samalla olimme joutuneet tekemään sen eteen myös melkoisesti työtä. No, yksi asia oli ainakin varma. Siinä keskellä merta, vastatuulessa, kovassa auringon paahteessa ja yhteisessä kajakissa meloessa tulee helposti testattua myös ihmissuhteensa nykyinen tila =D

Lisää kuvia:

Filippiinit – Palawan
Mainokset

Yksi vastaus to “Keskellä maailman kauneinta merimaisemaa”

  1. Tuuli kesäkuu 24, 2010 klo 11:20 am #

    Hyvä, että viime kesänä harjoteltiin tota melomista! (:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: