Kiinailmiöitä

12 Kes


Lyhyehkö Kiinan läpijuoksu oli meille kokonaisuudessaan hyvin opettava ja silmiä avaava kokemus. Monet ennakkoluulomme ja käsityksemme Kiinasta nimittäin kumoutuivat todenteolla ja vaikka tiesimmekin tästä alueesta jo ennestään paljon, riitti ihmeteltävää ympärillämme mielin määrin.

Päällimmäisenä mieliimme jäi kuitenkin valtava muutos, joka Kiinassa on meneillään. Täällähän on kautta aikojen osattu rakentaa älyttömiä asioita, sen jälkeen tuhota niitä ja lopulta rakentaa vielä jotain älyttömämpää tilalle. Niinpä Kiina näytti monilta kohdiltaan kuin yhtenäiseltä rakennustyömaalta, jossa kaikki vanha ajetaan katerpillareilla kumoon ja tilalle kasvatetaan futuristisia tulevaisuuden pilvilinnoja. Kiinalaisethan ylistävät kaikkea uutta ja heidän mielestään pilvenpiirtäjä Shanghaissa saattaa hyvin olla huomattavasti tärkeämpi nähtävyys kuin itse Kiinan muuri. Tämä ajatusmaailma näkyikin ja hyvin.

Infrastruktuuri onkin täällä kauttaaltaan huomattavasti monia muita Aasian maita edellä, eikä pelkästään rakennusten suhteen. Pitkistä välimatkoista huolimatta yhteydet kaikkialle ovat nimittäin nopeita ja mukavia, sähkökatkoihin emme törmänneet lainkaan ja kännyköillä on täydet palkit Mount Everestin perusleirilläkin. Huvittavaa oli myös se, kun kerran oppaamme Tiibetissä pahoitteli meille tien huonokuntoisuutta. Asfaltti, kun ei enää ollut aivan uutuuden karhea.

Näiden asioiden lisäksi kaikkialla on myös aivan käsittämättömän siistiä ja esimerkiksi juna-asemille pääseminen ei missään muussa näkemässämme maassa ole ollut yhtä valvottua. Kaduilla emme nähneet juuri roskia missään ja vaikka yhteiskuntarauhanrikkojia täällä varmasti riittää, oli tämä poliisivaltio onnistunut siivoamaan kaiken ainakin meidän näköalueeltamme.

Tämän nähtyään voikin heittää hyvästit ajatukselle köyhästä Kiinasta. Täällä matkaavat länsimaalaiset näyttävät itse asiassa monin tavoin varattomammilta kuin kiinalainen keskiluokka itse. Korkeat pääsymaksut ja turisti-infrastruktuurin keskittyminen monin paikoin pelkkiin paikallisiin turisteihin kertoo varmasti myös jotain. Länsimaalainen kun ei kuluta ja rikkaita kiinalaisia, jotka kyllä kuluttavat, on nykyisin jo valtavasti.

Kaikessa edellä mainitussa huomattavaa onkin se, että tavalliselle keskiluokkaiselle, hyvät suhteet omaavalla kiinalaiselle elämä täällä on varmasti lystikästä. Kaikki nimittäin sujuu ja on helppoa kunhan vain tuntee oikeat ihmiset. Maan rajojen ulkopuolelle ei myöskään ole pakko matkustaa, koska täällä on kaikkea (ei silti etteivätkö he matkustaisi). Ei ole kysymystäkään nimittäin, etteikö Kiina olisi yksi maailman mahtavimmista turistikohteista ja jos ilmansaasteita ei olisi, voisi sama hyvin pitää paikkaansa myös asumisen suhteen.

Näiden ainakin meille osittain yllätyksellisten kehitysaskelten lisäksi Kiinassa törmää tietysti myös moniin huvittaviin asioihin. Joka työpaikalla järjestettävät aamujumpat esimerkiksi ovat melkoista touhua näin ulkomaalaisten silmin katsottuna. Kuvitelkaahan, vaikkapa kaikkien Stockmannin työntekijöiden järjestäytyvän joka aamu Kolmen Sepän Patsaalle armeijamaisiin kolmiriveihin ja osallistumaan aamun ohjattuun aamuliikuntaan. Taitaisi siinä kiireisellä ohikulkevalla analyytikolla mennä aamulatte ohi suun!

Toinen sekä hymyä, että vihastusta aiheuttanut asia on jo aikaisemmissa teksteissämme mainitsemamme melu. Siinä vaiheessa, kun kaupungin sisäisessä paikallisbussissa soi tärykalvoja hiertävä Po-Po-Po-Poker Face kiinalaisen poikabändin esittämänä, ei nimittäin oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vieressä istuva eläkeläispariskunta täydentää tunnelmaa myös omalla keskustelullaan, jonka väliin tekisi vain mieli tokaista: ”voisitko puhua vielä vähän kovempaa, en usko että liikennevalojen toisella puolella taksissa istunut nainen kuuli sinua!”.

Ihmetystä herättivät myös monet muut asiat, kuten englannin kielen yleistyminen. Mikko nimittäin yritti koko matkan ajan opetella Kiinaa ja onnistuikin oppimaan jotain, mutta hommaa hankaloitti huomattavasti se, että minne tahansa menimme, siellä puhuttiin aina englantia (ehkä torin hedelmäkauppiasta lukuun ottamatta). Toki kiersimme vain pääturistialueilla, emmekä nähneet todellista maaseutua, mutta silti. Yleensä missä tahansa esitimmekin kiinaksi tervehdyksen, vastaus tuli englanniksi. Monet paikallisethan halusivat vastaavasti opiskella englantia, puhumalla sitä meille.

No, Kiina on kehittymässä ja sen kaikkia vaikutuksia emme tietysti nähneet. Tämän kaiken koettuaan on kuitenkin vaikea pitää mielessä kuinka suuri määrä ihmisiä kyseisessä maassa elää vielä varsin vaatimattomastikin. Tarkoitamme nyt esimerkiksi niitä maalta tulevaisuuden kaupunkeja paremman palkan perässä rakentamaan tulleita työmiehiä, joilla ei ole varaa käydä kotonaan perheensä luona ehkä kuin vain kerran vuodessa. Heitä kun ei tällainen tavallinen turisti kyllä kohtaa.

Mitä tulevaisuudessa tämän eriarvoisuuden takia tapahtuukin, on kysymysmerkki, mutta samoin on sekin, kuinka tämä yhteiskunta reagoi toiseen merkittävään muutokseen. Kiitos valtakunnallisen yhden lapsen politiikan, sekä länsimaalaisten vaimonkalastajien, on tähän valtioon muodostumassa nimittäin valtava poikamiessukupolvi. Sinkkunaiset tervetuloa, täällä on markkinat!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: