Ajatuksia Tiibetistä

28 touko


Viimeinen päivämme Lhasassa kului miettien kaikkea viimeisen viikon aikana näkemäämme. Tuhansien kauniiden kuvien lisäksi oli mukaamme nimittäin tarttunut myös valtavasti ristiriitaisia ajatuksia koko meitä ympäröivästä alueesta sekä sen ihmisistä.

Ympäristöhän koko Tiibetissä on ollut viimeiset vuosikymmenet todella rajun muutoksen alla. Kiinalaisten mukanaan tuomat kaivosyhtiöt jylläävät ympäriinsä ja Intiaan johtavaa kauppayhteyttä varten on perustettu nopeita hyväkuntoisia teitä sekä tietysti kiinalaisten suuri ylpeyden aihe: junaraiteet. Se vähäinen, mikä Maon kulttuurivallankumouksen alta onnistui selviämään, onkin nyt nopeasti peittymässä modernisoituvan maailman alle.

Ei ihme, että tiibetiläiset ovat närkästyneitä. Maa, joka on heille pyhää, on nyt rikkauksia metsästävien muukalaisten tuhoamisen kohteena. Vastaankaan ei kaikesta huolimatta auta tapella, sillä jokainen kehityksen kyseenalaistaja vaiennetaan tappavan tehokkaasti. Tämän vuoksihan lähes kaikki Tiibetin hengelliset johtajat ovat joko mystisesti kuolleita tai elävät maanpaossa. Tilalle on taas valittu taatusti punaiseen aikaan soveltuvia nukkeja, joiden kunnioitus itse tiibetiläisten keskuudessa on lähinnä pinnallista.

Kapinoiden lähtökohdat pyritäänkin karsimaan juurineen. Hengellisiin sekä poliittisiin keskuksiin, luostareihin, ei näin ollen ole asiaa enää ihan kenellä tahansa. Munkiksi tullakseen ja luostarissa elääkseen tarvitaan nimittäin muutakin kuin kutsumusta ja omaa tahtoa. Tästä syystä useimmat luostarit ammottavat tyhjyyttään, eikä nuoria munkkeja löydy juuri mistään. Siinä missä esimerkiksi vielä puoli vuosisataa sitten erästä vierailemaamme luostaria asutti 10 000 munkkia, on nykyinen lukumäärää samaisten muurien sisällä vain muutamia satoja.

Länsimaalaisille asiaa ei tietysti esitetä tällä tavoin. Jokaisen matkaoppaan tulee nimittäin käydä sotilaskasvatusta muistuttava koulutus läpi, jossa tehdään selväksi mitkä asiat ovat sallittuja puheenaiheita ja mitkä eivät. Varmuuden vuoksi Tiibetiin kuskataan myös turistisesongin ajaksi 300 matkaopasta itse päämantereen puolelta kertomaan taatusti puolueen hyväksymää sanomaa. Heille määrätään kaikki suurimmat turistiryhmät sekä tärkeimmät vieraat, jotta ulkomaailmaan levittyvä viesti ei ”vääristyisi”.

Miten sitten tavalliset tiibetiläiset? Ympärillä tapahtuvan myllerryksen keskellä suurin osa heistä yrittää vielä elää perinteistä elämää ja kunnioittaa luontoa. Harvassa ovat ne, jotka osallistuvat mineraalijahtaukseen tai muuhun luonnon turmeluun. Viljely, rankoista olosuhteista huolimatta, onkin edelleen hyvin yleinen ammatti, eivätkä ihmiset tunnu tarvitsevan uskontonsa lisäksi juuri muuta ollakseen onnellisia.

Koulutus ei ole enää kuitenkaan entisellään. Luostarien väen vähettyä monet taidot ja oppineet ovat kadonneet, eikä pätevää opetusta ole juuri saatavilla. Näennäisesti koulutusmahdollisuuksia on toki lisätty kiinan hallinnon toimesta, mutta valitettavasti laatu ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Useimmilla Tiibetiläisillä onkin huomattavasti huonommat lähtökohdat menestykseen kuin itse päämantereen alueella asuvilla ja harvassa ovat esimerkiksi ne lapset, jotka siirtyvät täältä muuhun Kiinaan opiskelemaan. Harmillinen yksityiskohta on myös se, että nekin, jotka lähtevät, unohtavat usein omat juurensa sekä äidinkielensä, eikä rikkaalle tiibetiläiselle kulttuurille ole näin ollen kovinkaan positiivisia tulevaisuuden näkymiä.

Samalla Tiibetistä on kuitenkin luotu muussa kiinassa asuville eräänlainen kultakaivos. Täällä on mahdollisuus rikastua, vaikkeivät omat kyvyt siihen muussa Kiinassa riittäisikään. Samalla vastineeksi tiibetiläisille on tarjottu lähes luksusmaista vapautta: virallinen passi, kunhan ensin vain täytätte 60 vuotta! Siinä vaiheessa kun maasta karkaaminen ja palaamatta jääminen alkaa olla melko epätodennäköistä.

Oman pikkuvivahteensa ovat tuoneet myös paikalle saapuneet länsimaalaiset. Pieniä rahoja kylän nuorimmille jakaneet ”hyväntekijät” ovat nimittäin saaneet alkuun helpon elämän kulttuurin, jossa työnteko voidaan jättää väliin, koska kerjäämällä pärjää paremmin. Nuorten lasten yleisin työ, kerjäys, onkin paitsi ikävää vieraileville turistille, myös edelleen kasvamassa. Jokainen annettu kolikko, kun kannustaa jatkamaan tällä polulla.

Yhtä järjetöntä toimintaa tuntuu olevan länsimaalaisten aktivistiryhmien tarve tulla tänne riehumaan. Tiibetin lipun nostaminen Mount Everestin huipulle kun ei esimerkiksi juuri auta kenenkään asiaa vaan lähinnä vain pahentaa sitä. Lipun nostojen ja muiden välikohtauksien seurauksina muiden länsimaalaisten liikkumisesta alueella tulee nimittäin aina hieman entistä vaikeampaa puhumattakaan siitä, että samaisilla tempauksilla kyseiset aktivistit tuomitsevat turhan usein omat oppaansa myös hurjiin rangaistuksiin, joista tuskin harvinaisin on se kuolemantuomio.

Tiibet onkin nykyisin maisemiensa lisäksi hyvin ajatuksia herättävää aluetta. Täällä näkee ja kokee paljon, jos vain osaa pitää silmänsä auki. Kaikkia nämä asiat eivät tietysti kiinnosta, mutta niille, jotka toivovat oppivansa Tiibetistä muutakin kuin vuorten nimet, suosittelemme tarkkaavaisuutta etukäteen tapahtuvassa oppaan ja matkanjärjestäjän valinnoissa. Esimerkiksi pelkällä tiibetiläissyntyisen oppaan saamisella voitte varmistaa saavanne huomattavasti kattavamman kuvan koko alueen kulttuurista, historiasta sekä todellisuudesta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: