Telttailua maailman katolla

18 touko


Vaikka Nepal onkin nykyisellään melkoinen reppureissaajien pyhiinvaelluskohde, oli meidän päällimmäinen syy tänne saapumiseemme jatkaa matkaa kohti yhtä koko reissumme kohokohtaa, Tiibetiä. Itse Kathmandua pidimmekin etukäteen eräänlaisena pakollisena pysähdyspaikkana, emmekä edes tienneet jaksaisimmeko käydä kaikissa kaupungin kuuluisimmissa nähtävyyksissä.

Kathmanduun saavuttuamme mielemme kuitenkin piristyivät. Vaikean Bangladeshin jälkeen kaikki tuntui vain niin helpolta. Tietä pystyi kysymään, rikšakuskitkin jakoivat ohjeita ilman korvauksia, englanninkielenosaajia riitti ja ihmiset olivat todella ystävällisiä. Ei ihme, että olimme mielissämme päätöksestä tulla Nepaliin hieman aiottua aikaisemmin.

Aikaisemmalla Nepaliin saapumisella oli toki myös toinen hyvin tärkeä syy, nimittäin mahdollisuus tottua kunnolla korkeaan ja ohuempaan ilmanalaan tulevaa Tiibetiä silmällä pitäen. Tiibetin matkalla tulisimme nimittäin nousemaan autolla lähes vuorokaudessa Kathmandun 1 350 metristä yli 5 000 metriin, mikä ylittää kaikin tavoin terveellisen nousun kriteerit. Olimmekin etukäteen ottaneet selvää, miten pääsisimme Kathmandusta mahdollisimman korkealle mahdollisimman nopeasti, jotta ohueen ilmanalaan tottuminen olisi mahdollista. Lähimmäksi vaihtoehdoksi oli osoittautunut noin 120 km Kathmandun pohjois-puolella sijainnut Langtangin luonnonpuisto.

Ilman suurempia ennakko-odotuksia päätimmekin etsiä tapoja ja tietoa kyseiseen luonnonpuistoon matkustamisesta. Useimmat paikalliset matkatoimistot halusivat kuitenkin harmiksemme kaupata luonnonpuistoista kiinnostuneille ulkomaalaisille vain erinäköisiä valmismatkapaketteja, jotka sisälsivät niin oppaat, kantajat kuin majoituksetkin paikanpäällä (Paketeissa ei muuten olisi ollut mitään vikaa, mutta hinnat olivat reilusti yli päiväbudjettimme). Niinpä päätimme toteuttaa matkaamme itsenäisinä matkaajina.

Luvat hoidettuamme ja yöunet nukuttuamme hyppäsimmekin heti seuraavana aamuna Kathmandusta kohti vaellusreittien suosituinta aloituspistettä Dunchea lähteneeseen paikallisbussiin (hinta 2 EUR/hlö). Edessä oli jälleen yksi tolkuttoman pitkä bussimatka, vaikka matkaa luonnonpuistoon oli teitä pitkin vain 118 kilometriä. Normaalistikin matka-aika olisi ollut aivan riittävä, 8 tuntia, mutta tällä kertaa edes se ei riittänyt. Maaseutukylien asukkaiden mielenosoituksen ajaksi ainoa Duncheen vievä tie nimittäin katkaistiin, sillä seurauksella, että bussimme myöhästyi lähes 3 tuntia.

Vihdoin Duncheen saavuttuamme alkoi kello lähestyäkin jo puoli kuutta illalla ja näin ollen ensimmäisenä päivänä vaeltaminen alkoi olla jo lähes mahdotonta. Auringon laskun ja nousun välillä puistossa liikkuminen on nimittäin kiellettyä ja muutenkin tyhmää, sillä puistossa sattuu asustamaan useampiakin ihmisille vaarallisia otuksia, joiden ruokailuajat sattuvat näihin pimeisiin vuorokaudenaikoihin. Niinpä pienet vaellusreput selässämme lähdimme hakemaan itsellemme majapaikkaa.

Se ei ollutkaan sitten aivan niin helppo juttu kuin olisimme etukäteen kuvitelleet. Olimme nimittäin tuoneet mukanamme teltan, sillä tarkoituksella, että majoittuisimme koko matkamme ajan teltassa (tiesimme kyllä, että alueelta löytyy hyvin majataloja, joissa voisimme yöpyä, mutta telttailu kuului meidän mielestämme tärkeänä osana vaelluselämykseen). Tämä sattui olemaan ilmeisesti sen verran epätavallista, ettei paikallisessa turisti-infossa, hotelleissa tai katukahviloissa tiedetty mitään puiston telttailumahdollisuuksista (tai vaihtoehtoisesti ei haluttu kertoa). Olimmekin vaipua epätoivoon, mutta lähdimme kaikesta huolimatta jatkamaan matkaamme telttapaikkoja etsien (Itse Dunchessa majoittautuminen ei nimittäin halvoista hinnoista huolimatta vaikuttanut kovinkaan houkuttelevalta).

Noin viidentoista minuutin kuluttua saavuimme paikalliselle vedenpuhdistamolle, jonka henkilökunta osasi ihme kyllä kertoa, että vain 1,5 kilometrin matkan päästä löytyisi joenvarresta majatalo, jonka pihaan voisi olla mahdollista pystyttää teltta. Täynnä intoa, jalat vielä voimissaan ehdimme juuri ja juuri tämän kyseisen majatalon luokse ennen pimeää. Upealla paikalla sijainneessa herttaisessa majatalossa ei ollut yhtään vierasta ennestään ja niinpä saimme omistajaparin huomion täysin itsellemme. Isäntä keskeytti puunhakkuutyönsä puhdistaakseen telttapaikkamme kivistä ja rikkaruohoista, kun taas emäntä ryhtyi laittamaan meille illallista. Kananpoikien juostessa ympäri pihamaata pääsimmekin ruokaa odotellessamme kokeilemaan kuinka upouuden telttamme pystyttäminen luontuisi.

Seuraavana aamuna heräsimme auringon nousuun, jotta meillä olisi kaikki mahdollinen aika vaeltaa niin korkealle kuin suinkin ehtisimme ja jaksaisimme. Herättyämme purimme siis telttamme heti osiin ja lähdimme saman tien matkaan. Aamukasteen vielä vallitessa suuntasimme jo hyvää vauhtia jyrkkiä vuoren rinteitä ylöspäin. Ympäröivä luonto sai meidät täysin lumoihinsa ja tuntui kuin kasvillisuus olisi vaihtunut jatkuvasti. Yhä korkeammalle kivutessamme näkökenttäkin alkoi hiljalleen kasvaa, kokoajan uusien ja hieman entistä korkeampien vuorenhuippujen tullessa esiin.

Lähes huomaamatta olimmekin onnistuneet vaeltamaan jo melkoisen matkan etukäteen suunnittelemastamme reitistä. Kahdeksan tunnin vaeltelun aikana olimme nimittäin nousseet ylöspäin lähes 1 700 metriä ja linnuntietäkin oli matkaa taittunut jo vähintään 10 kilometrin verran. Löydettyämme lähes täydellisen satulakohdan, josta oli käytännössä katsoen 360 asteen näkymät ympäröiviin vuoriin, päätimmekin pystyttää telttamme ja jäädä odottamaan seuraavaa aamua ennen kuin jatkaisimme matkaa.

Yöpymispaikkamme osoittautui jälleen kerran oikein loistavaksi valinnaksi. Aamulla auringon nousun aikaan ympärillämme olleet vuoret nimittäin paljastuivat hetkeksi koko komeudessaan, ennen kuin aamuauringon lämmittämä maahan tiivistynyt vesihöyry ehti nousta ilmaan pilviksi peittämään näkyvyytemme. Suoraan telttamme oviaukolta oli myös upea näkymä laakson toisella puolella kohonneeseen koko alueen korkeimpaan vuorenhuippuun, Langtang Lirungiin (7 550m).

Aamupalan nautittuamme oli aika jatkaa taas matkaa ylöspäin. Tunnit kuluivat ja vauhti oli korkeuden mukanaan tuomasta ohuesta ilmasta johtuen hyvin paljon edellistä päivää hitaampi. Luonto ympärillämme jatkoi kuitenkin muuttumistaan vähintään samalla vauhdilla kuin edellisenä päivänä ja ihmeteltävää ympärillämme riitti. 4 000 metriä saavutettuamme alkoi kasvillisuus hiljalleen poistua, mutta tilalle tuli vähintäänkin yhtä upeita kivikkoja. Kapeita vuoren rinteisiin muodostuneita polkuja pitkin kulkiessamme pystyimme lisäksi ihailemaan noin 1 500 metriä alapuolellamme kulkenutta jokea sekä vastapäisten vuorten rinteitä pitkin virtaavia kapeita vesiputouksia.

Muutamia tunteja myöhemmin onnistuimme saapumaan seuraavalle yöpymispaikallemme, 4 380 metrin korkeuteen Gosaikunda järven rantaan. Sinne saavuttuamme oli ympäröivän ilman lämpötila kuitenkin laskenut jo sen verran alas, että päädyimme tällä kertaa teltan sijasta valitsemaan paikallisen majatalon tarjoamat sisätilat yöpymistämme varten. Olimme joka tapauksessa saavuttaneet nyt korkeimman paikan, jonne olimme etukäteen suunnitelleet vaeltavamme.

Seuraavana aamuna Mikko koki kuitenkin tarvetta jatkaa vielä hieman pidemmälle, katsomaan miltä vaellusreitin korkeimman kohdan Lauribina Passin (4600m) toisella puolella näyttää. Aluksi myös Kirsi suunnitteli mukaan lähtemistä, mutta edellispäivien rasitus jaloissa, sekä ohuen ilman tuomat sivuoireet tekivät kävelemisestä niin hidasta ja raskasta, että jo muutaman sadan metrin päässä Kirsi joutui kääntymään takaisin majoitusta kohti. Niinpä Mikko lähti yksin vaeltamaan eteenpäin.

Noin tunnin vaelluksen jälkeen Mikko saavuttikin Lauribina Passin, mutta paikka osoittautui harmillisesti korkeudestaan huolimatta melkoiseksi pettymykseksi. Näkymiä peittivät nimittäin vieressä kohonneet huiput ja niinpä lyhyen pohdinnan jälkeen Mikko päätti vielä lähteä pääpolkujen ulkopuolelle ja nousemaan kohti vieressä ollutta lumihuippuista vuorta nähdäkseen hieman pidemmälle. Tuntia myöhemmin Mikko löysikin itsensä ensimmäistä kertaa elämässään yli 5 000 metriä korkean vuoren huipulta. Olo oli mahtava, vaikkei vuori itsessään ollut mitenkään kuuluisa. Nimi ja tarkka korkeuskin jäivät epäselviksi, mutta sehän ei tunnelmaa pilannut.

Mikon palattua majapaikkaamme söimme rauhassa lounaan ja päätimme lähteä alaspäin. Halusimme palata takaisin Katmanduun varmuuden varalta jo päivää aikaisemmin kuin olisi tarve, sillä menomatkan mielenosoitukset eivät antaneet vahvaa kuvaa alueen vakaudesta emmekä missään nimessä halunneet myöhästyä Tiibetin kyydityksestämme. Ennen iltaa onnistuimmekin laskeutumaan 3 300 metrin korkeuteen, kunnes vihdoin Mikko sanoi tarvitsevansa lepoa. Kaksi edellistä vaelluspäivää sekä tänä päivänä suoritettu 600 metrin nousu ja 1 700 metrin lasku alkoivat tuntua reisissä. Selässä kulkenut lähes 8 kilon vaellusreppu+teltta yhdistelmä oli tehnyt myös oman tehtävänsä. Illallisella olikin tarve hemmotella itseämme hieman normaalia kalliimmalla ruualla: pizzalla =)

Viimeinen vaellusaamumme alkoi tuttuun tapaan auringon noustessa. Matka alaspäin Duncheen asti vei meiltä vielä useita tunteja ja vaati useampiakin taukoja, sillä jyrkkien rinteiden alaspäin kipuaminen tuntui paikka paikoin väsyneissä jaloissa jopa raskaammalta kuin ylöspäin kipuaminen. Hieman puolen päivän jälkeen onnistuimme kuitenkin saapumaan Duncheen ja pääsimme levähtämään ennen paluutamme Kathmanduun.

Seuraavana aamuna aloitimme varsinaisen paluumatkan Kathmanduun ja kuten menomatkalla myös paluumatkalla saimme osuutemme Nepalia hallinneista mielenosoituksista. Noin 40 hengelle tarkoitettuun bussiimme ahtautui nimittäin meidän lisäksemme lähes satakunta maalaisnuorta, jotka kaikki halusivat päästä Kathmanduun seuraavana päivänä järjestettävää suurmielenosoitusta varten. Hurmoshuutojen saattelemina tämä ”lievästi” ylipakattu bussimme saapuikin Kathmanduun monen monta tuntia myöhässä vasta pimeyden jo laskettua. Olimme kuitenkin onnellisia valinnastamme palata takaisin Kathmanduun päivää suunniteltua aikaisemmin. Seuraavana päivänä kulkeminen ei nimittäin olisi välttämättä ollut enää mahdollista.

Lisää kuvia:

Nepal – Langtang National Park
Nepal – Kathmandu
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: