Seikkailu Bangladeshissa jatkuu

14 touko


Parin päivän pohdinnan jälkeen päädyimme valitsemaan Bangladeshin toiseksi kohteeksemme maan lounaisosassa sijaitsevan Sunderbansin luonnonpuiston ja sen vieressä sijainneen pikkukaupungin, Bagerhattin. Matkaoppaamme ei antanut kaupunkiin majoittumisesta kovinkaan suosittelevaa kuvaa, mutta meidän tapaamamme Dhakan hotellityöntekijän, Monin, oltua sieltä kotoisin, lupasi hän järjestää meille kaiken kuntoon ja vieläpä huomattavasti halvemmalla kuin missään matkaoppaissa neuvottiin.

Kaikki alkoikin hyvin, kun Moni kyyditti meidät henkilökohtaisesti Dhakan bussiasemalle ja opasti oikeaan bussiin. Tämä oli suuri helpotus meille, nimittäin Bangladeshin bussiverkostoa ei ole suunniteltu juuri ulkomaalaisten varalle. Englanninkielistä tekstiä on mahdotonta löytää, eivätkä useimmat paikalliset osaa englantia. Itse bussiasemakin on aikamoinen kaaos ja niinpä oikean kulkuneuvon löytäminen on hieman haasteellisempaa kuin muissa matkaamissamme maissa.

Matkaan päästyämme kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ainoa huolenaiheemme oli bussimme täysin holtiton vauhti. Lähes koko matkan saimmekin paniikissa pitää kiinni penkeistämme ja samalla pelätä henkemme edestä. Vauhti ja ajotyyli olivat molemmat sen verran hurjia, että tuskin olemme missään vielä vastaavaa kokeneet. Pienen pysähdyksen vauhdikkaaseen matkantekoomme teki Padma joen (sama joki joka tunnetaan Intiassa Äiti-Gangana) ylitys, joka täytyi toteuttaa lautalla, mutta sen jälkeen sama vauhti jatkui aina Bagerhattiin asti.

Kuin ihmeen kaupalla pääsimme kuitenkin perille elossa. Bussista noustuamme aloimme etsiä ympäriltämme Monin ystävää, jonka piti olla meitä vastassa. Kukaan ei kuitenkaan täyttänyt tunnusmerkkejä ja niinpä istahdimme alas odottamaan. Samalla noin 30 paikallisen ihmisen joukko alkoi kerääntyä ympärillemme piirittäen istumapaikkamme. Vähitellen porukka lisääntyi ja ympyrä ympärillämme tiheni. Kaikki ihmiset riensivät katsomaan valkoisia muukalaisia. Kännykkäkamerat nousivat esiin ja valokuvaus meitä kohtaan oli vähintään yhtä mittavaa kuin Oscar-gaalan punamatolla. Rohkeimmat uskaltautuivat jopa kysymään mistä maasta olemme, mutta sen selvitettyään hekin vain tyytyivät tuijottamaan meitä silmät sekä suu ammollaan.

Vihdoin Monin ystävä saapui. Hänestä tuli hetkessä lähes paikallinen sankari – tunsihan hän valkoiset muukalaiset. Yhdessä kävelimme fanilauman seuratessa kohti hotelliamme ja asetuttuamme huoneeseemme, oli meillä vieläkin noin 5-10 hengen saattue mukanamme. Ennen ovemme sulkemista onnistuimme kuitenkin sopimaan illan sekä seuraavien päivien ohjelmasta. Tapahtumaa oli tulossa kuin valmismatkapaketissa. Emme tosin tienneet yhtään mitä ohjelmalta odottaa, mutta ainakin sitä oli tiedossa.

Ruokailun ja hetken lepäilyn jälkeen ovellemme kolkuttikin tämän illan ohjelmasta vastannut Monin ystävän veli, Nazim. Hän ei osannut paria sanaa enempää englantia, mutta puhelimen välityksellä Moni tulkkasi meille asioita ja kertoi aina minne olisimme seuraavana matkalla (Moninkaan englanti ei ollut mitenkään erinomaista, joten välillä puheluista ymmärsi ainoastaan alun tervehdyksen). Ilta kuluikin Nazimin moottoripyörän selässä ympäri Bagerhattia ja sen lähialueita. Luonto ympärillämme oli kaunista ja nautimme joka hetkestä moottoripyörämme selässä. Takaisin hotellillemme palasimme vasta auringon laskettua.

Seuraava aamumme alkoi aikaisin ja meitä vastassa oli tällä kertaa Nazimin lisäksi 8 paikkainen mini-van sekä oma autonkuljettaja. Tarkoituksenamme oli kulkea Sunderbanin luonnonpuistoon katsomaan maailman laajinta Mangrove-metsää sekä tietysti tutkailemaan, jos onnistuisimme näkemään edes yhden silmänväläykseen uhanalaisista Bengalin tiikereistä.

Tunnin automatkan ja lähes yhtä pitkän laivamatkan jälkeen saavuimme varsinaiselle luonnonpuistoalueelle ja lähdimme kävelemään pitkin alueen korotettuja jalkakäytäviä. Silmät ja korvat höröllään jatkoimme varovasti eteenpäin. Olimme lukeneet etukäteen, että tämä alue itse asiassa olisi eräs parhaimmista Sunderbanin alueista nähdä Bengalin Tiikeri. Tämä lähinnä sen takia, että alueella majailee yksinäinen kameranvalossa paistattelemaan tottunut yksilö, joka ei ihmisistä juuri välitä. Lähes puolen tunnin astelun jälkeen meitä yllättäen lykästikin ja nappasimme välittömästi kuvan kamerallamme. Jälkikäteen kuvaa tutkittuamme päättelimme tämän tiikerin seisseen mitä todennäköisimmin jo hetken paikallaan:

No, elävät tiikerit jäivät meiltä tällä kertaa näkemättä, emmekä todellisuudessa edes odottaneet näkevämme niitä. On myös hyvä kertoa, ettemme välttämättä olisi toivoneetkaan kohtaamista alueen tiikereiden kanssa. Visiittimme puistoon tehtiin nimittäin kävellen ilman turvamiestä, asetta tai muutakaan suojaa. Näin ollen, mahdollinen tiikerihavaintomme olisi hyvin saattanut jäädä viimeiseksi tässä elämässämme, joten olimme lopputulokseen näin ollen enemmän kuin tyytyväisiä.

Lyhyen alueen eläintarhavisiitin jälkeen lähdimme palaamaan takaisin autollemme ja sitä kautta Bagerhattiin. Matkalla käväisimme vielä parissa nähtävyydessä, joiden nimet jäivät meille epäselviksi, mutta pääpaino paluumatkallakin oli ympäröivän luonnon ihailussa. Bagerhattiin saavuttuamme oli edessä vielä yksi ohjelmanumero ennen hotellillemme siirtymistä. Pääsimme nimittäin henkilökohtaiselle vierailulle Monin kotitaloon, jossa hänen äitinsä ja sisarensa sekä tusina muita ”veljiä” ja ”siskoja” asuivat (taustatietona kerrottakoon se, että kaikkia sukulaispojan kumminkaimojakin kutsuttiin veljiksi ja siskoiksi).

Taloon sisään astuessamme tunsimme olomme todella kunniavieraiksi. Eteemme tuotiin kokonaiset kookokset juomiksi ja Monin siskon tyttö pakotettiin pukemaan juhlavaatteet päälle. Tämän jälkeen seurasi tanssiesityksiä, valokuvausta, Kirsin koristelua paikallisilla koruilla ja meikeillä jne. Koti oli tietysti täynnä vain naispuoleista väkeä, sillä naisen paikka on tässä kulttuurissa kotona. Aviomiehistä näimme ainoastaan valokuvia. Kaiken kaikkiaan epätodellisen kotivierailumme jälkeen oli kuitenkin aika sanoa näkemiin ja palata takaisin hotellihuoneemme suojaan.

Lisää kuvia:

Bangladesh
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: