Junamatka Myanmarissa

20 Huh


Olimme etukäteen kuulleet paljon tarinoita Myanmarin junaverkostosta ja lukeneet matkaoppaistamme kuinka tänne matkaavan tulisi edes kerran kokeilla kyseisen maan junaverkostoa. Lyhyenkin kyydin oli sanottu olevan kokemus, jota ei helpolla unohda, jonka lisäksi etenkin Inle järveltä kohti Thazia suunnanneen ratapätkän piti olla maisemiltaan näkemisen arvoinen. Niinpä sopivan sijaintimme ja bussimatkailuun kyllästymisen takia halusimmekin ehdottomasti aloittaa paluumatkamme Inle järveltä Yangoniin valtion rautateitä hyväksikäyttäen.

Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen (Hiiri herätti meidät aamun pikkutunneilla, jonka jälkeen häädimme sen ulos, ja loppuyön se sitten yrittikin vimmatusti päästä takaisin. Opetus: älä jätä mitään syötävää huoneeseesi tai varsinkaan yöpöydällesi!) suuntasimmekin välittömästi kohti järven tuntumassa ollutta juna-asemaa ja aloitimme lippujen hintojen sekä aikataulujen selvittelyn. Olimme vielä epävarmoja, miten pääsisimme lopulta Yangoniin asti, mutta samalla vakuuttuneita siitä, että aikataulussamme olleet muutamat ylimääräiset päivät antaisivat meille kyllä lopulta aikaa löytää ratkaisun ongelmaamme.

Hetken juna-asemalla säätämisen jälkeen meille selvisikin yllätykseksemme, että pystyisimme ottamaan junan Inleltä jopa suoraan Yangoniin asti vain yhdellä vaihdolla. Asiasta ei ollut merkintöjä matkaoppaissamme, emmekä totta puhuaksemme uskoneet juuri yhdenkään länsimaalaisen koskaan tehneen tätä, mutta hinnan oltua ”kohtuullinen” (Hieman taustatietoja: junalippujen hinnat ovat ulkomaalaisille 5,5-kertaiset paikallisten lipunhintoihin verrattuna, lipun ostovaluutaksi kelpaavat vain dollarit, jonka lisäksi kaikki raha menee sotilasjuntalle ja juna Inleltä Yangoniin oli 6 dollaria kalliimpi kuin vastaavaa reittiä kulkenut bussi) uskoimme löytäneemme täydellisesti toivomamme ratkaisun Yangoniin palaamistamme varten.

Muutamia tunteja myöhemmin junaan sisään astuessamme olikin sitten naurussa pitelemistä. Ylemmän luokan vaunumme näytti samalta kuin Intian junavaunujen saniteettitilat. Katosta roikkui useampia pari vuosikymmentä sitten toimineita tuulettimia ja loisteputkivalaisimien jäänteitä. Lattiaa aikanaan koristanut muovimatto oli tullut tiensä päähän ja niinpä sen alla olleen lautalattian välistä pystyi näkemään hyvin allamme vilistäneet raiteet. Itse penkitkin olivat tietysti yläluokan mukaiset: suuret, paikallaan pyörivät ja aivan täynnä reikiä (Jälkikäteen olimme molemmat myös saaneet kyseisistä tuoleista ihottuman), mutta olimme tyytyväisiä ja vakuuttuneita, että edessämme olisi jälleen yksi kokemus tässä hyvin mielenkiintoisessa maassa.

Junan lähdettyä liikkeelle ei vauhti päätä huimannut. Todellisuudessa junan vierellä olisi lähes läpi matkan pystynyt juoksentelemaan kuka tahansa. Junamatkat täällä kestävätkin vähintään kaksinkertaisen ajan bussimatkoihin verrattuna ja sanat ”slow train” (hidas juna) todella tarkoittavat hidasta. Edessämme olikin nyt 500 kilometriä ja 30 tuntia tässä hölkkävauhtia edenneessä kulkuneuvossa.

Ensimmäiset 8 tuntia matkastamme olivat täynnä pysähtymisiä. Välillä juna pysähtyi, vaikkei asemaa ollut lähimaillakaan, mutta siitä huolimatta ihmisiä nousi ja poistui junasta lähes jatkuvasti. Ikkunasta katsellessa pystyi myös näkemään hätkähdyttävän määrän metsäpaloja. Niistä huolimatta junamme syöksyi empimättä palovyöhykkeiden läpi (todella hauskaa varsinkin kun ottaa huomioon, että junavaunumme oli täynnä valtavankokoisia ikkunoita, joissa oli pelkät karmit eikä lainkaan laseja) ja jatkoi matkaansa.

Maisemat olivat harmiksemme monissa kohdin juuri näistä paloista johtuneen sankan savun peittämiä, mutta aina siellä, jossa savua ei ollut, pystyimme näkemään ympärillämme leijuneet vuoristojen rinteet. Vaikkei maisemat nyt meidän silmille aivan älyttömän huikeita olleetkaan, oli tämä elämämme ensimmäinen vuoristojunamatkamme siitä huolimatta unohtumaton kokemus. Harvoinpa nimittäin tulee kuljettua junalla ympyrää tai siksak-kuviota noustakseen tai laskeutuakseen vuoren rinteitä – ainakaan huvipuistojen ulkopuolella.

Tunnit kuluivat ja maisemat vaihtuivat. Hetkeksi onnistuimme jopa nukahtamaan, kunnes yhtäkkiä havahduimme päällemme lentäneeseen vesisankoon. Olimme saaneet alkumaistiaisen Myanmarin uudenvuoden juhlinnasta, vesifestivaaleista, joiden aikana kaikki täällä liikkuvat ihmiset voivat odottaa olevansa läpimärkiä. Vesi päällemme lensi junan ulkopuolelta, emmekä tiedä oliko ensimmäisissä vaunuissa jopa vihjattu, että viimeisen vaunun perässä tulee myös pari länsimaalaista. Olimmehan melkoinen turistinähtävyys ja jutun aihe koko junassa. Ympärillämme riitti väkeä koko matkan ja meitä tultiin katsomaan vähän kuin eläimiä eläintarhassa. No joka tapauksessa pienoinen kastumisemme herätti hilpeyttä koko vaunussamme.

Pienen vesiepisodin jälkeen emme enää onnistuneet saamaan unen päästä kiinni, mutta onneksemme hupia tuntui riittävän muutenkin ympärillämme. Suurimmat syyt tähän olivat vieressämme matkanneet vanhat rouvat sekä jokaisella asemalla (joita oli paljon!) tapahtuneet markkinat. Vaikka Intiassa olimme tottuneet junavaunuissa käytävään kaupankäyntiin, oli tämä aivan jotain muuta. Markkinat nimittäin toimivat molempiin suuntiin ja jokaisella asemalla tuntui olevan aina jokin oma tuotteensa. Tämä oli nyt paikka mistä ostettiin kukkakaaleja, tämä taas paikka, josta sai valkosipuleita jne. Vieressämme istuneet vanhemmat rouvat ostivatkin säkkikaupalla mitä ikinä heille tarjottiin ja seuraavilla asemilla he myivät niitä pois. Olikin turvallinen olo alkaa vastaanottamaan tulevaa yötä junassamme, kun tiedosti, että meitä ympäröineet 150 kiloa valkosipuleita pitäisivät todennäköisesti vannoutuneimmatkin vampyyrit loitolla!

Yön tultua vaunut pimenivät. Yksittäistä katossa roikkunutta ledilamppua lukuun ottamatta koko vaunussahan ei ollut minkäänlaisia valoja. Kummitusjunamme syöksyikin metsän uumenissa kohti tuntematonta. Vähän matkan välein olleet metsäpalot toivat aina hetkeksi valoa, mutta muuten olo oli kuin siinä elokuvan junassa, joka matkustaa kohti tuonelaa. Tasaisen varma hiljainen vauhtimme, ikkunalasittomat ikkunat sekä vaunun seiniä jatkuvasti raapineet puiden oksat täydensivät tunnelman. Lopulta onnistuimme kuitenkin nukahtamaan.

Seuraavan kerran avatessamme silmiämme tuntui kuin olisimme vaihtaneet maata. Olimme pysähtyneet suurelle betonista vastavalmistetulle ja valaistulle asemalle. Ei tarvinnutkaan kauaa miettiä, mikä kaupunki oli kyseessä. Olimme nimittäin saapuneet jälleen maan surrealistiseen pääkaupunkiin, Nay Pyi Tawiin. Tällä kertaa säästyimme passitarkastuksilta, eikä näkymä raiteiden suunnalta ollut aivan niin silmiinpistävä kuin aikaisemmin kokemamme bussimatkan aikana, mutta tästä huolimatta kontrasti oli jälleen melkoinen.

Muutaman pääkaupunkia seuranneen aseman, pari tuntia kestäneen junanvaihtomme ja uuteen lähes yhtä käsittämättömään yläluokan junavaunuun asettumisen jälkeen pääsimme jatkamaan uniamme, kunnes taas säpsähdimme. Mitä h&¤#ettiä oikeen tapahtuu? Koko junavaunu hyppii kuin kenguru ja vauhtia junallamme on noin 3 kertaa enemmän kuin normaalisti. Olo oli todella epätodellinen: Miten ihmeessä juna voi ylipäätään hyppiä? No, päivän valon saavuttua syyt tähän alkoivat selkeytyä. Rata kun oli rakennettu taatusti sellaisella insinöörin otteella, ettei se paljon selittelyjä kaivannut. Seuraavassa yksi kuva allamme vilistäneestä radasta, joka kertoo varmasti kaiken.

Loppumatkamme (15 tuntia) sujuikin sitten hyppien ja pomppien. Välillä oli tasaisempaa ja välillä ei. Välillä nauratti ja välillä ei, mutta yksi asia oli varmaa: saamamme kokemus oli täysin unohtumaton. Yangoniin saavuttuamme olimme kuitenkin hyvin uupuneita. 30 tuntia Myanmarin junissa oli ollut meille raskas ja voimia vaatinut kokemus. Saapuminen majapaikkaamme tuntuikin lähes taivaalliselta.

Jos haluat vielä tietää (tai et usko) miltä kengurujunassa matkaaminen tuntuu, niin tässä hieman makupalaa:

From Videot

Lisää kuvia:

Myanmar – Junamatka
Mainokset

7 vastausta to “Junamatka Myanmarissa”

  1. Emilia huhtikuu 21, 2010 klo 7:45 pm #

    Bongasin vasta tänään teidän bloginne, ja oli pakko lukea kaikki kirjoitukset alusta alkaen 🙂 Kirjoitatte tosi mukavalla tyylillä, ja reissujuttuja on tosi mielenkiintoista lukea sekä niistä saa hyviä vinkkejä omille reissuille. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän matkakuume kasvaa! Kiva, että jaksatte laittaa paljon kuviakin.

    Hyvää reissun jatkoa teille, olen menossa mukana blogin kautta!

    • Mikko ja Kirsi huhtikuu 28, 2010 klo 12:37 am #

      Mukavaa kuulla ja saada uusia kommentteja. Piristää yllättävästi meidänkin päivää, kun tiedetään että blogiamme luetaan =) Antaa samalla uutta intoa uusiin teksteihin (voidaan muuten kertoa että niitä on tulossa paljon =D ) Ollaan nyt jo noin kuukausi perässä tapahtunutta ja ainakin 10 tekstiä odottaa julkaisuaan. Uusia kuviakin on tulossa vaikka kuinka paljon kuhan vaan keretään.

  2. Iitu huhtikuu 23, 2010 klo 3:00 pm #

    Heippa! Teillä on ihana tää blogi ja ihan mielettömiä kuvia, oon seurannu alusta asti!

    Kirsi, lähetin sulle spostia sekä hotmail- että HSE-osoitteisiin, käytkö lukemassa kun pystyt! 🙂

  3. Johanna huhtikuu 25, 2010 klo 8:13 am #

    Junahan pomppi kuin bussi via balticilla välillä Klaipeda-Riika ;D!

    • Mikko ja Kirsi huhtikuu 28, 2010 klo 12:28 am #

      Joo, kuultiinkin et jouduit bussimatkalle ku lentoliikenne oli seis =) Me molemmat ollaan aikanaan myöskin reissattu toi Via Baltica aina Puolaan asti ja muistamme molemmat myös pelänneen lähes koko matkan kaahavien bussikuskien kyydissä..

  4. medley Touko 16, 2010 klo 5:34 pm #

    täällä myös yksi hiljainen lukija! luen mielelläni tarinoita erikoisesta matkastanne ja kuviakin on mukavaa nähdä maailman eri kolkista. kengurujunavideo nauratti ja piti esitellä vieressä istuvillekin, tuntuu niin hassulta täällä tutuissa VR:n junissa matkustavalle.

    • Mikko ja Kirsi Touko 18, 2010 klo 4:42 am #

      Mukava kuulla, kyllä se kengurujuna meitäkin jaksaa naurattaa ainakin näin jälkikäteen. Tilanne oli loppujen lopuks tapahtumahetkellä kuitenkin niin absurdi, ettei tienny olisko silloin pitäny itkeä vai nauraa.. =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: