Kullan syöntiä ja maailman pisin tiikkipuusilta

6 Huh


Baganista matkamme jatkui paikallisbussin siivittämänä kohti jälleen yhtä Myanmarin entistä pääkaupunkia (Myanmarissa on muuten ollut yhteensä ainakin 18 eri pääkaupunkia!), Mandalayta. Matka oli myanmarilaiseen tapaan ajallisesti pitkä ja pomppuinen, eikä oloamme yhtään helpottanut pari päivää sitten hankkimamme mahabakteerit, jotka pitivät juhliaan mahanpohjissamme. 8 tunnin hytkymisen jälkeen saavuimme kuitenkin vihdoin perille ja lähdimme uupuneina metsästämään majoitusta seuraavaksi yöksi.

Majapaikaksi päädyimme valitsemaan aivan kaupungin keskustassa sijainneen Nylon hotellin, jonka 12 dollarin huonehintaan kuului aamupalan ja kylpyammeen lisäksi myös satelliitti tv, ilmastointi sekä jääkaappi. Huoneeseemme majoittautumisen jälkeen tosin huomasimme, ettei mistään edellä mainituista luksusvälineistä ollut meille juurikaan hyötyä, sillä kaupungissa ei ollut riittävästi sähköä kyseisten laitteiden päällä pitämiseen. Tämä olikin jälleen yksi erinomainen esimerkki siitä kuinka sähkö on kolmannen maailman maissa harvinainen asia ja vain kalleimmilla hotelleilla on yleensä varaa pitää omat generaattorit pyörimässä 24/7. Muualla sähköä on, jos on. Yleensä ainakin silloin, kun televisioista tulee jotain koko kansaa koskettavaa!

Seuraavana aamuna aloitimme Mandalayn läpikäymisen jo varhain. Näimme Myanmarille tyypillisiä vanhoja ja mielenkiintoisia autoja, värikkäitä hedelmä- ja vihannestoreja sekä pakkotyövoimalla 90-luvun lopulla uudelleen rakennetun Mandalay-palatsin ulkomuurit (vanha oli tuhoutunut WWII aikaan), jotka tarjosivat jälleen kamerallemme kuvattavaa. Lyhyen kaupungilla tekemämme kävelylenkin jälkeen kuitenkin näkeminen keskusta-alueella sai riittää ja niinpä päädyimme värväämään loppupäiväksi itsellemme taxi-kuskin tutustuaksemme lähialueilla sijaitseviin ehkä hieman mielenkiintoisempiin nähtävyyksiin.

Taxi-kierroksemme aloitimme paikallisesta kultalehtiä valmistaneesta työpajasta, jossa meille annettiin ensimmäiseksi esittelykierros kultalehtien valmistusprosessista sekä lopputuloksista. Koneiden puuttuessa kaikki työ tehtiin tietysti käsin ja niinpä pajan taka-osassa vanhat ja hieman nuoremmatkin miehet takoivat kilpaa kultalehtinippujaan erikokoisilla lekoilla. Eipä käynyt kateeksi, kun meille kerrottiin, että täyden työpäivän tehdäkseen oli nippuja taottava 6 tuntia päivässä lähes yhtäjaksoisesti.

Päällimmäinen syy ohuen ohuiden kultalehtien valmistamiseen on se, että paikalliset buddhalaiset uskovat saavuttavansa hyvää onnea liimaamalla niitä Buddha-patsaiden kylkeen. Pajaan saavuttuamme kuulimme kuitenkin myös hieman erikoisemmastakin käyttötarkoituksesta. Kultalehtien syömisen nimittäin kerrottiin pitävän sydänsairaudet loitolla ja niinpä mekin päädyimme ostamaan muutaman dollarin arvosta kultalehtiä välipalaksi. Kehotukseksi saimme ostaa siihen siivelle hieman suklaata ja banaania. Nam, miten herkullista!

Kultalehtipajalta matkamme jatkui Mandalayn naapurikaupunkiin, Amarapuraan, jossa sijaitsee ehkä koko Myanmarin kuvatuin nähtävyys, U Bein’s Bridge. Tämä maailman pisin tiikkipuusta valmistettu silta on noin 1180 metriä pitkä ja lähes 200 vuotta vanha, mutta siitä huolimatta hyvin ahkerassa käytössä ja tarjoaa turisteille jälleen oivan mahdollisuuden kurkistaa Myanmarin pysähtyneeseen aikaan.

Sillan jälkeen taksikuskimme kyyditti meitä vielä parin paikallisen pagodan luokse ennen bussiasemalle saapumistamme. Olimmekin tyytyväisiä siihen, että olimme onnistuneet näkemään Mandalaysta kaiken haluamamme vain yhden vuorokauden visiitillä.

Lisää kuvia:

Myanmar – Mandalay
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: