Varanasi ja poispääsyn mahdottomuus

28 Tam

Saatuamme tarpeeksemme Varanasin kauneudesta oli tarkoituksemme matkustaa Intian itä-rannikolla sijaitsevaan Bhubaneswaraan tutkimaan auringon jumalan temppeleitä sekä paikallista luontoa. Innokkaina lähdimmekin Varanasin juna-asemalle odottelemaan junaamme jo hyvissä ajoin. Istuimme alas asemapoliisien taukotilan ovien viereen ja tutkailimme huolettomina ympäröivää tohinaa. Hymähtelimme aina välillä asemalla soineille kuulutuksille, joissa kerrottiin erään ”Superfast express” -junan olevan 9 tuntia myöhässä. ”Kannatti maksaa extraa nopeasta palvelusta!”, totesimme toisillemme.

Hiljalleen päivän kääntyessä iltaan myös muiden junien kerrottiin olevan myöhässä. Vieressä istuneen pariskunnan junanlähtö oli siirtynyt aamuneljään, mutta meidän junastamme myöhästymisilmoitusta ei vielä ollut tullut. (Oheistietona mainittakoon, ettei Varanasin juna-asemalla sen suuresta koosta huolimatta ollut toimivaa ilmoitustaulua, josta oman junansa aikataulun tai laiturin olisi voinut tarkistaa. Enquiry-tiskille taas oli 50 metrin jono ja sellainen tunkeminen, että länsimaalaisella tekee tiukkaa mahtua joukkoon ilman nyrkkitappelua. Ainoa keino saada tietoa olikin kävellä asemapäällikön juttusille tai kuunnella kuulutuksia.)

Puolituntia ennen lähtöä menimme asemapäällikön juttusille, josta selvisi harmiksemme ikäviä uutisia. Myös meidän junamme lähtö oli siirtynyt aamu neljään Agran lähistöllä sattuneen 5 junan kolarin takia. Totesimme yhteen ääneen, että joutuisimme perumaan Bhubaneswaran suunnitelmamme ja suuntaamaan suoraan Kolkataan liian kireäksi suunnitellun aikataulumme takia. Lähdimmekin vaihtamaan lippujamme seuraavan mahdolliseen Kolkata-junaan.

Lipunmyynnissä emme juuri miettineet meille tarjottuja yhteyksiä vaan hyväksyimme ensimmäiseksi ehdotetut liput seuraavaan Kolkatan-junaan. Sen oli tarkoitus lähteä tulevana aamuna kello 5.40, mutta tässä vaiheessa tiesimme jo kokemuksesta junan olevan ainakin parituntia myöhässä. Hakiessa lippujamme tutustuimme samalla muutamiin tuskaiset ilmeet kasvoillaan olleisiin länsimaalaisiin, jotka olivat odottaneet omaa junaansa lähes vuorokauden; edessä olisi vielä 8 lisätuntia ennen kuin heidän junansa pitäisi tulla. Luettuamme heidän kasvojensa ilmeet ja muistettuamme omat kokemuksemme muutamasta juna-asemalla vietetystä yöstä, lähdimmekin suosiolla etsimään majoitusta vielä yhdeksi yöksi mahdollisimman läheltä asemaa. Rikšakuskin avulla onnistuimme löytämään vielä hyvän paikan nopeasti ja erittäin halvalla.

Aamulla herätyskello oli kaikenvaralta viritetty tärähtämään kello 4.00, jotta voisimme tarkastaa kuinka paljon junamme on myöhässä. Kävelimme alakertaan herättämään hotellihenkilökuntaan kuuluneen kaverin, joka pyynnöstämme soitti asemalle ja tarkisti junamme aikataulun. Lopetettuaan puhelun hän sanoi, ”Herra, junanne on 27 tuntia myöhässä!”. Ammottava kysymysmerkki kasvoilla kysyimme: ”Onko tämä ennätys?”. ”Ei ole. Ennätys on 36 tuntia.”, hän tokaisi ja käänsi kylkeään. Pöyristyneinä palasimme takaisin huoneeseemme nukkumaan.

Samaisena iltapäivänä, vietettyämme päivän muslimikortteleissa, palasimme hotellillemme tarkastamaan junamme tilanteen. Tällä kertaa vastaus oli: ”Herra, junanne on peruttu”. Kysymysmerkin tilalla kasvojamme koristi nyt hyvin musta aukko. Ei auttanut muu kuin lähteä juna-asemalle vaihtamaan lippuja.

Asemalle saavuttuamme tutut kasvot odottivat meitä samaisessa lipunmyyntipisteessä. Edellisiltana tapaamamme henkilöt nimittäin odottivat vieläkin junaansa, joka oli nyt vasta 35 tuntia myöhässä. Se toi eräänlaista lohtua, ettemme olleet tässä tilanteessa yksin. Olimme varmaan paikan ainoita ihmisiä, joita tilanne nauratti epäselvästä tulevaisuudesta huolimatta. Lyhyen visiitin, paremmin aikataulunsa pitävään junaan hankkimiemme lippujen ja muutamien asemalla tapaamiemme tuttujen kanssa vaihdettujen sanojen jälkeen lähdimme takaisin hotellillemme viettämään toista ylimääräistä yötä Varanasissa (Intiassa junalipuista saa muuten rahat takaisin, jos juna on yli 3 tuntia myöhässä, joten ainakin se toimii ihan mukavasti).

Seuraavana iltana odottelemamme kyyti Kolkataan saapui vain 2 tuntia myöhässä aikataulustaan ja pääsimme vihdoin matkaan. Itse Kolkataan juna saapui tosin 10 tuntia myöhässä, mutta se ei enää tässä yhtälössä haitannut. Olimme nyt virallisesti matkustaneet 3,5 vuorokautta ulos Varanasista ja päätyneet 700 kilometrin päässä sijainneeseen Kolkataan. Tämän myöhästymisen seurauksena olimme tosin nähneet paljon positiivisia asioita: tutustuneet Varanasin muslimikortteleihin, paikalle saapuneisiin muusikoihin sekä vaihtaneet lukuisia tarinoita mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tästä oppineena voimmekin jälleen kerran sanoa, ettei hyvää matkaa synny ilman vastoinkäymisiä ja muuttuneita suunnitelmia.

Mainokset

3 vastausta to “Varanasi ja poispääsyn mahdottomuus”

  1. Johanna tammikuu 29, 2010 klo 5:43 am #

    🙂

  2. Jartsa tammikuu 29, 2010 klo 8:37 am #

    ahh, parasta!!
    Löysin bloginne vasta nyt ja seuraan sitä jatkossa Vähintää päivittäin!! 🙂

    Seikkailu jatkukoon…

    -Jari

  3. Arto tammikuu 29, 2010 klo 12:26 pm #

    Kaikesta päätellen me suomalaiset taidamme vain olla turhan hätäisiä? Pitkää pinaa vaan jatkossakin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: