Pyhä aavekaupunki

25 Tam

Varanasi on monelle Intiaan matkaavalle lähes pakollinen pysähdyspaikka. Pyhän kaupungin näkeminen sekä Äiti Gangan ympärille keskittyneiden uskonnollisten rituaalien todentaminen kuuluvat niihin tyypillisiin kokemuksiin, joita turistit ottavat mukaansa Intian matkaltaan. Useat ulkomaalaiset saattavatkin viipyä kaupungissa useita päiviä, jopa viikkoja, mutta meillä oli suunnitelmissa ainoastaan parin päivän pikainen visiitti.

Vaikka kaupungin päänähtävyys onkin Äiti Ganga ja sen reunamat, on itse kaupungissa toki paljon muutakin nähtävää. Täältä nimittäin löytyy Intian suurin yliopistocampus sekä lukemattomia temppeleitä, joissa matkaaja voi ajankulukseen vierailla. Varanasi tunnetaan myös silkkistään, jota valmistetaan kaupungin muslimialueen tehtaissa. Näihin tehtaisiin saa halutessaan ilmaisen oppaankin, jos vain suostuu sen jälkeisen kaupittelun uhriksi. Kiinnostuneille myös tiedoksi, että laatu ja hinta tuntuivat olevan alueella hyvin kohdallaan, vaikka petivaatteet jäivätkin meiltä tällä kertaa ostamatta!

Äiti Ganga itsessään olikin sitten varsinainen kokemus. Vaikka massiiviset peseytymiskokoontumiset jäivätkin näkemättä kylmän vuodenajan takia, tarjosi alue siitä huolimatta riittävästi katsottavaa. Rannalla palavat ruumiit, vieressä pyykkiään pesevä nainen sekä pyhää vettä juova mies ovat vain yksinkertaisesti yhtälö, jota ei helpolla mielestään unohda. Vaikka tosi reppureissaajahan olisi itse hypännyt Madventures -tyyliin joen virtaukseen uimaan, alkoi tosi paikan tullen omia polvia vähän tutisuttamaan. Kaiken päivän aikana näkemänsä jälkeen, oli olo vain niin vastenmielinen, ettei tehnyt mieli liittyä laiturilla hengailevien piripäisten länkkäreiden seuraan. Kyllä meille hieman apteekin antimia kovempia yrttejäkin tultiin tarjoamaan, mutta jätimme suosiolla nämäkin tarjoukset väliin. Tyydyimme kohtaloomme olla vain ”liian moderneja ihmisiä ymmärtämään Varanasin kauneutta” (- venekuskimme tokaisu Mumbailaisista).

Illalla auringon laskettua, kun palasimme veneellä jokea pitkin majoitukseemme, oli olo lähes aavemainen. Taustalla kuului vielä iltaseremonioiden kellojen soittoja ja hurmioituneiden ihmisten ääniä, valoja ei enää ollut missään ja yksinäinen veneemme lipui tyynessä joessa. Hetkittäin airomme kolahtelivat ympärillä kelluneisiin esineisiin. Yritimme parhaimpamme mukaan kuitenkin sulkea ne mielestämme ja olla vain ajattelematta sitä mitä pinnan alla olisi piilossa. Halusimme päästä takaisin majoitukseemme, turvaan kylmän kivihuoneemme sisään.

Palattuamme hotellillemme tekikin mieli lukita ovet hyvin huolella ja käydä peseytymässä pitkään kestäneessä kuumassa suihkussa. Olimme saaneet tarpeeksemme Varanasin kauneudesta ja enemmän kuin valmiita jatkamaan matkaamme eteenpäin. Positiivisena ajatuksena oli huomenna edessä odottava matka Bhubaneswaraan ja takaisin lämpimään.

Lisää kuvia:

Intia – Varanasi
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: