”Sir, I’m a big fan, can I have your autograph?”

17 Tam

Saavuimme Aurangabadiin keskellä yötä, epätietoisina siitä missä majoittautuisimme. Olimme olleet puhelimitse yhteydessä yhteen hostelliin, mutta emme juuri saaneet selvää siitä, mitä puhelimen toisessa päässä sanottiin. Onneksemme kuitenkin meitä oltiin juna-asemalla vastassa ja saimme ilmaisen kyydin majoitukseemme. Lyhyen kyydin aikana kerkesimme lisäksi sopia, että sama kuski veisi meidät seuraavina päivinä ensin Elloran luolille ja sitten Ajantaan.

Elloran luolat sijaitsevat noin 30 kilometriä Aurangabadin keskustasta. Ne koostuvat yhteensä 34 veistostaidetta sisältävästä luolasta jotka on jaettu kolmeen ryhmään niitä rakentaneiden uskontojen mukaan. Nähtävää ja käveltävää siis riittää, joten visiittiin kannattaa varata ainakin neljä tuntia aikaa sekä runsaasti energiaa. Elloran luolista ehdottomasti mielenkiintoisimmat olivat alun Buddhalaiset sekä Hindulaiset luolat, jotka huipentuivat isoon ja koristeelliseen Hindu-temppeliin luolan numero 16 keskellä.

Satuimme Elloraan sellaisena päivänä, jolloin myös lukuisat paikalliset koululuokat olivat tutustumassa lähistön historiaan. Historiaa enemmän lapsia kuitenkin tuntui kiinnostavan paikalle saapuneet muukalaiset. Salamavalojen vaivihkainen välke alkoikin kohdistua meihin jo ensimmäisen luolan kohdalla, mutta varsinaisesti meitä lähestyttiin ensin yhden opettajan kautta. Opettaja pyysi oppilailleen lupaa keskustella kanssamme, mutta lyhyen keskustelun aikana kukaan muu ei opettajan lisäksi avannut suutansa. Muutamien valokuvien jälkeen lähdimme pahaa aavistamattomina jatkamaan luolien tutkimista. Pian kuitenkin huomasimme, että meitä seurataan joka paikkaan. Kun erehdyimme kertomaan vielä nimemme, meitä odotettiin aina jo seuraavalla luolalla tervetuloa huutojen kera. Kun pedolle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Niin myös kun lapsille antoi luvan puhua ja ottaa valokuvia kanssamme ei touhusta tahtonut tulla loppua, vaan uskaliaimmat tulivat jopa pyytämään nimikirjoituksiamme, nipistelemään poskia ja repimään hiuksista.

Filmitähden elämä sai jatkua vielä Aurangabadin kaupungin omassa vetonaulassa, Mini Taj Mahalissa. Kyseessä on siis ”köyhän miehen Taj Mahaliksi” ristitty prinssi Azam Shahn omalle äidilleen rakentama Bibi Ka Maqbara, jonka oli tarkoitus alunperin kilpailla itse Taj Mahalin kanssa. Kaukaa katsottuna yhdennäköisyys oli kyllä huikaiseva, mutta valitettavasti tämän palatsin sekä sen ympäristön kunnossapitoon ei ole käytössä lähellekään yhtä suuria varoja, joten ränsistyneeltähän se esikuvansa jälkeen näytti.

Seuraavana päivänä olivat vuorossa Ajantan luolat, jonne on Aurangabadista matkaa huimat 110 km. Halvin tapa matkustaa sinne on paikallisella bussilla, mutta olimme tyytyväisiä omaan valintaamme omasta autosta ja kuljettajasta. Matka nimittäin kestää useamman tunnin vaikka paikkojen välillä ei olekaan pitkä matka ja välillä on niin sanottu Highway. Paikallisille tämä tosin tarkoittaa, että tiellä ei ehkä tarvitse aivan joka kilometri pysähtyä tiessä olevien monttujen takia, vaan välillä voi pystyä ajamaan jopa 50 km/h. Muuten tie on kuitenkin täynnä pyöräilijöitä, lehmiä, koiria, vuohia, mopoja, traktoreita jne. joten tie on vilkkaasti tukossa joka tapauksessa. Hintaa henkilökohtaiselle autokyydillemme tuli kaksin matkustaessa noin tuplat, mutta tällä kertaa neljän tunnin matkustus kolminkertaisesti ylibuukatussa linja-autossa ei vaan houkuttanut.

Itse Ajantassa luolia on kolmisenkymmentä ja ne ovat kaikki buddhalaisia. Ajantan luolista löytyy veistosten lisäksi myös maalauksia, mutta ne ovat kovin rapistuneita, eikä sisätiloissa ole juurikaan valoja. Kannattaakin varata oma fikkari mukaansa, jos mielii ihailla jäljellä olevien maalausten yksityiskohtia. Luolien sijainti rinteillä hevosenkengän muotoisessa joenmutkassa tarjoaa myös koko luolakokonaisuudelle herkullisen asetelman, mutta valitettavasti kuivuus tähän aikaan vuodesta tuntuu vaivaavan koko Intiaa, eikä tässäkään joessa ollut juuri vettä edes katuojaksi.

Aurangabad on ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Jos aikaa kuitenkin on vain rajoitetusti, suosittelemme menemään mieluummin Elloraan, kuin Ajantaan. Ajantassa turismista on lisäksi otettu kaikki irti mitä pystytään ja rahastus alkoi heti alueelle saavuttaessa. Erinäisiä alueveroja sekä minibussilippuja joutui maksamaan päästäkseen edes luolien lipunmyynnille asti. Poistuttaessa taas joutui kulkemaan epämiellyttävien markkinoiden läpi, jossa hihastatarttujia ja” hoono soomi” –osaajia riitti. Kokonaisuudessaan Aurangabad on kuitenkin miellyttävä ja hyvä kohde. Alueen ympäristössä on valtavasti historiaa, joista mini Taj Mahal ja Ellora ovat vain vuorenhuippuja.

Lisää kuvia:

Intia – Aurangabad
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: