Vuorokausi juna-asemilla ja vihdoin Taj Mahal

Heräsimme aamuviideltä onnellisina siitä, että pääsisimme vihdoin jatkamaan matkaamme Delhistä Agran kautta länteen. Vaikka tiesimme, että luvassa olisi erittäin epävarmaa bussiseikkailua väleillä Agra – Jaipur sekä Jaipur – Udaipur uskoimme silti selviävämme reilun vuorokauden reissaamisella Udaipuriin.

Saavuimme juna-asemalle hyvissä ajoin kello 06.30 lähtevää junaa varten. Asema oli jo täynnä odottavia matkalaisia sekä yötään viettäviä kodittomia. Harmiksemme huomasimme junamme olevan yli kaksi ja puoli tuntia myöhässä, joten ei auttanut kuin odottaa.

Kun juna vihdoin saapui klo 09.30, suuntasimme kiireesti istumaan lippuihimme merkityille paikoille. Ne löydettyämme selvisi samalla, että istuimemme oli varattu myös kahdelle muulle matkustajalle. Ajattelimme keskenämme tämän olevan vain osa paikallista varauskulttuuria ja pidimme kiinni penkeistämme. Kohta konduktööri saapui kuitenkin paikalle ja vihaisesti ilmoitti meidän olevan väärässä junassa. Oma junamme oli kuulemma lähtenyt ajallaan kello 6.30, vaikka me emme olleet lähtevien junien joukosta sellaista junaa aamulla löytäneet.

Pettyneinä suuntasimme varaamaan seuraavaa mahdollista yhteyttä Agraan. Ulkomaalaisille varatusta lippupisteestä ei kuitenkaan saanut lippuja kuin reilun kahden tunnin päästä lähteviin yhteyksiin, joten meidät lähetettiin seisomaan paikallisten lippuluukuille. Jonotus siellä kesti niin kauan, että muutama Agraan matkalla ollut juna ehti jo mennä. Lopulta meidän vuoron tultua ei paikkoja ollut jäljellä enää seuraavan 2 tunnin aikana lähteviin juniin. Turhautuneina palasimme ulkomaalaisten lipunmyyntiin ja saimme vihdoin hankittua uuden lipun kello 14.30 lähtevään junaan.

Kuten päivän teemaan kuului ei tämäkään juna päässyt matkaan ajallaan. Istuimme vielä klo 17.00 asemalla – tosin tällä kertaa jo junavaunussa, kunnes jotain hämmästyttävää tapahtui. Tunsimme junavaunumme liikkuvan. 11 tunnin odotus oli vihdoin palkkittu ja pääsimme matkaan.

Itse junamatka Delhistä Agraan kestää aikataulujen mukaan noin 2-3 tuntia riippuen hieman vuorosta. Meidän junamme ei tosin pitänyt mitään kiirettä, vaan saavuimme Agraan vasta puoli yhdentoista aikaan, vietettyämme junassa normaaliin verrattuna noin kaksinkertaisen ajan. Tähän aikaan ei seikkailu pimeillä kaduilla täyteen buukattujen hotellien ovia kolkutellen enää kiinnostanut. Kun vielä Agran asema kerran näytti ilahduttavan valoisalta ja asemakahvilakin mainosti olevansa auki 24/7, päätimme viettää yömme asemalla.

Asemakahvila oli saapuessamme täynnä paluumatkalla Delhiin olevia matkustajia, sillä sumun takia myös Delhin juna oli Agran kohdalla noin 6 tuntia aikataulustaan jäljessä. Junat kulkivat tavallista huomattavasti hiljaisemmilla nopeuksilla ilmeisesti siksi, ettei Intiassa ole käytössä kunnollista rautateiden ohjausjärjestelmää. Näinollen sääolosuhteista johtuva näkyvyyden heikkeneminen nostaa onnettomuuksien todennäköisyyttä. Tästä esimerkkinä edellisenä yönä sattunut kolmen junan ketjukolari.

Puoli yhden aikaan, kun juna kohti Delhiä viimein saapui, jäimme muutamaa paikallista lukuunottamatta kahvilan ainoiksi asiakkaiksi. Tapoimme aikaa muunmuassa pelaamalla Kiinan shakkia. Ilmeisesti pelimme näytti ravintolahenkilökunnan mielestä kiinnostavalta ja pian huomasimme pöytämme olevan saarrettu. Pieni, hyvin vaikeaselkoista englantia puhuva intialaismies, joka osoittautui ravintolan vuoropääliköksi, pyysi lupaa päästä kokeilemaan pelaamista.

Pelin jälkeen ravintolapäälikkö jäi hetkeksi juttelemaan kanssamme. Hän tuntui olevan hyvin kiinnostunut Suomen koulutus- sekä työmahdollisuuksista, ja kertoi haaveillen tahtovansa joku päivä muutta pois Intiasta. Päädyimme vertailemaan MBA-tutkintojen hintoja, josta keskustelu pian kääntyi yleiseen hinta- sekä palkkatasoon. Hän kertoi esimerkiksi yhden keittiössä työskentelevän kollegansa palkan olevan noin 5000 rupiaa (80€) kuukaudessa , eli vain reilut 150 rupiaa (n.2,5€) päivässä. Tämän ansaitakseen töitä sai tehdä seitsemänä päivänä viikossa, kaksitoista tuntia päivässä. Summan vaatimattomuutta kuvaa hyvin se, että juuri nauttimamme illallinen kyseisessä kahvilassa oli maksanut lähestulkoon tuon päiväpalkan verran per henkilö.

Auringonnousun lähestyessä aloimme tehdä matkaa kohti Taj Mahalia. Agran asemalla on huijareita ja hihastarepijöitä vielä Delhiäkin enemmän, joten saimme olla tarkkoja sen kanssa kenen kyytiin astuimme. Taj Mahalin turvavaatimusten ollessa hyvin tarkat, olimme pyrkineet jättämään lähes kaiken omaisuutemme asemalle säilytykseen, mutta taskuun unohtuneen IPodin jouduimme salakuljettamaan sisään Mikon kameralaukun piilotaskussa.

Taj Mahal oli hyvin kaunis vaikkei auringonnousua sumun vuoksi pystynyt näkemään. Se poikkeaa monista muista turistinähtävyyksistä sillä, että sen sijainti aivan joen rannalla, sekä koko ympäristö ovat itse rakennuksen ohella vaikuttavia. Valitettavaa on kuitenkin se, ettei rahastavilta huijareilta saa olla turvassa edes muurien sisäpuolella. Meiltäkin yritettiin rahastaa muutamasta huonosti otetusta kuvasta 250 rupiaa.

Aseman ja Taj Mahalin välillä meitä edestakaisin kuljettanut riksakuski osoittautui hyödylliseksi kontaktiksi. Paluumatkalla hän osasi kertoa, että jos haemme matkatavaramme ripeästi aseman säilytyksestä, ehdimme vielä kello kymmeneltä lähtevään bussiin kohti Jaipuria. Pääsimme siis suureksi iloksemme jatkamaan matkaamme välittömästi ja vieläpä naurettavan halvalla. Valvottuamme noin kolmekymmentä tuntia putkeen, ei kuoppainen tie eivätkä torvien tööttäykset pystyneet enää häiritsemään meitä ja nukahdimme suurinpiirtein samaan aikaan, kun bussi lähti liikkeelle.

Lisää kuvia:

Intia – Agra